Kävin eilen Halosenniemessä Tuusulan Rantatien varressa näyttelyssä, jossa juhlitaan Maija Halosen 150-vuotis syntymäjuhlaa. Taidemaalari Pekka Halosen Maija-vaimo syntyi 1.1.1873 Alavudella ja hän kuoli 30.11.1944 Tuusulassa.

Tässä on eilen käynnilläni ottamani valokuva Pekan ja Maijan sekä heidän perheensä kodista Halosenniemestä.

Pekka Halonen ja Maija Mäkinen vihittiin avioliittoon 2.1.1895. Pekka oli tuolloin 30 ja Maija 22 ikäisiä. He olivat tavanneet ensi kertaa toisensa laivalla, kun Pekka palasi opiskelumatkaltaan Pariisista. Maija oli kotoisin Karjalasta Sortavalasta ja Pekka Savosta Lapinlahdelta. Ensimmäinen yhteinen koti pariskunnalla oli Sortavalassa Komoralla. Tuusulaan Halosenniemelle he muuttivat vuonna 1902.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkitty *-merkillä”.

Maija ja Pekka saivat kaikkiaan kahdeksan lasta, joista puolet oli poikia ja puolet tyttöjä. Vanhin lapsista syntyi vuonna 1896 ja nuorin heistä syntyi iltatähtenä vuonna 1918. Vanhimmasta nuorimpaan lapset olivat Yrjö, Anni, Erkki, Antti, Marja, Elina, Sakari ja Kaija.

Uuniluukun tekijä Arttu Halonen, Pekan serkku, on valmistanut luukun siinä vaiheessa, kun perheessä on ollut seitsemän lasta. Emakolla on seitsemän porsasta imetettävänä. Kun sitten Kaija syntyi vuonna 1918 ”iltatähtenä” kahdeksan vuotta seitsemännen lapsen Sakarin jälkeen, niin lapset raapustivat rautanaulalla kahdeksannen porsaan kuvan näiden possujen viereen. Se ei oikein näy selkeästi ottamastani kuvasta.

Maijan harteilla oli useiden arkiaskareiden pyörittäminen ja kodin hengen luominen. Hän vastasi myös paljolti perheen raha-asioiden hoidosta. Venny Soldan-Brofeldt on luonnehtinut työteliästä ja sinnikästä Maijaa todelliseksi koti-ihmiseksi, erinomaiseksi emännäksi ja perheenäidiksi. Iltaisin, kun lapset olivat menneet nukkumaan ja muut työt oli tehty, Maija siirtyi ylös makuuhuoneeseen kirjoituslipastonsa ääreen ja aloitti kirjalliset työnsä. Niistä hän sai kipeästi kaivattua lisärahaa. Hän kirjoitti puhtaaksi Juhani Ahon tekstejä. Sen lisäksi hän teki käännöstöitä. Maija hallitsi hyvin ruotsin, tanskan, saksan ja italian kieliset tekstit. Hän suomensi muun muassa historiallisia romaaneja. Tunnetuimpia hänen suomennoksiaan olivat Benvenuto Cellinin ”Oma-elämänkerta” (1905), Selma Lagerlöfin romaani ”Suotorpan tyttö” (näytelmäsovitus 1914, romaani 1920) sekä Carlo Collidin rakastettu lastenkertomus ”Pinocchion seikkailut” (1906).

Maija Halonen oli hyvin monipuolinen ja käytännöllinen perheenäiti. Hän ei kuitenkaan selvinnyt kaikesta yksin tai yhdessä lasten kanssa, vaan ulkopuolista apua tarvittiin myös. Kotitöihin, puutarhanhoitoon, sadonkorjuuseen, puutöihin ja lasten hoitamiseen tarvittiin sitä apua. Parhaimmillaan oli Halosten perheellä kolme kotiapulaista. Tähän päälle tarvittiin myös lisäapua, kun pari kertaa vuodessa tehtiin perusteellinen suursiivous isossa talossa.

Maija itse halusi hoitaa kutomisen ja ompelemisen. Hän teki ikkunaverhot, pöytäliinat ja matot samoin kuin vaate- ja pukukankaat sekä ompeli lasten vaatteet. Itse hän usein myös värjäsi langat kasveista saatuja luonnonvärejä käyttämällä.

Mankelilla oli varmasti kovaa käyttöä Halosenniemen huushollissa. Turhia esineitä ei tullut vastaan vierailullani talossa. Koti oli kuitenkin viihtyisä ja kodikas.

Tämä Könnin kello on tullut Halosenniemeen ensimmäisestä Pekan ja Maijan yhteisestä kodista Sortavalasta. Sen he olivat saaneet Ilmajoelta lahjaksi. Tämä on itseni ottama kuva 15.2. 2023.

Eihän kotona perushuonekalujen lisäksi paljon muuta tarvitakaan, jos seinät ovat komeita tauluja tulvillaan. Alun perin Haloset teetättivät huonekalunsa Tuusulan kansanopistolla. Toinen vaihtoehto oli, että he ostivat niitä Helylän tehtaalta Sortavalan maalaiskunnasta. Myös huutokaupassa he kävivät joskus tekemässä hankintoja. Joskus parempia huonekaluja hankittiin antiikkiliikkeistä vaihtamalla niitä tauluihin.

Pekan ja Maijan koti oli hyvin suosittu taiteilijaystävien kohtaamispaikka. Halosenniemen yksinkertainen olemus ja lämminhenkisyys loivat kotoisan tunnelman. Ilmapiiri oli siellä työnilon kyllästämä. Usein taiteilijaystävien illanistujaisissa innostuttiin välillä pitämään lystiä väliin vakavien keskustelujen lomassa.

Kotikonserteista ja saunailloista muotoutui vähitellen perinne Halosenniemeen. Saunailtojen tunnussäveleksi muotoutui Jean Sibeliuksen Halosen äidin kanteleteemaan ”Karjalankellot” säveltämä kehtolaulu, joka esitettiin kanteleella ja viululla. Halosen saunassa on vieraillut naapureiden Sibeliusten ja Ahojen porukoiden lisäksi muun muassa eräs maailman kirjallisuuden huippunimi. Hän oli Maksim Gorki.

Aion jatkaa blogiani Halosenniemestä vielä toisella kertaa. Otin paljon kuvia vierailullani siellä. Haluan vielä niiden myötä kertoa myös muun muassa Halosen perheen ruokatottumuksista ja paljon muusta, mitä jäi nyt kertomatta.

Laitan tähän muutaman mainoskumppanin tarjouksen, joista voi löytyä sopivaa ja edullista aktiviteettia tai tuotetta sinullekin. Katso ja klikkaa!

*

Naantali hotelli on valittu Suomen parhaaksi jokin vuosi sitten. Käy kurkistamassa, mitä sieltä löytyy!

*

Lindexistä löytyy vaatteita lapsille ja naisille! Käy katsomassa klikkaamalla kuvaa!