{"id":362,"date":"2023-02-18T13:16:55","date_gmt":"2023-02-18T13:16:55","guid":{"rendered":"https:\/\/arimonblogi.fi\/?p=362"},"modified":"2025-12-16T14:52:41","modified_gmt":"2025-12-16T14:52:41","slug":"jatkoa-maija-halosen-150-vuotis-syntyman-nayttelyssa-kayntiin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/arimonblogi.fi\/?p=362","title":{"rendered":"Jatkoa Maija Halosen 150-vuotis syntym\u00e4n n\u00e4yttelyss\u00e4 k\u00e4yntiin"},"content":{"rendered":"\n

K\u00e4vin 15.2.2023 Halosenniemess\u00e4 n\u00e4yttelyss\u00e4, josta tein jo ensimm\u00e4isen blogin. T\u00e4ss\u00e4 seuraa sille jatkoa. Tuon n\u00e4yttelyn ihan virallinen nimi on ”Myllykyl\u00e4n sinisilm\u00e4inen ja valkotukkainen – Maija Halonen 150 vuotta.” T\u00e4m\u00e4 n\u00e4yttelyn nimi tulee Pekka Halosen kihlausaikana Maijalle kirjoittamasta kirjeest\u00e4 30.9.1893. Siin\u00e4 Pekka kirjoittaa. ”Voi hyvin sin\u00e4 Myllykyl\u00e4n sinisilm\u00e4inen ja valkotukkainen. …Sua ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4 Pekkasi.”<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Halosenniemen rakennus sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin puolelta. T\u00e4m\u00e4n kuvan otin viime kev\u00e4isell\u00e4 k\u00e4ynnill\u00e4ni 5.4.2022.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Maija Halonen loi kodin hengen Halosenniemess\u00e4. H\u00e4n on itse kertonut vuonna 1937 taakse p\u00e4in aikaa katsellessaan ja miettiess\u00e4\u00e4n: ”Vaikka minulla oli kahdeksan lasta, en kuitenkaan koskaan kielt\u00e4ytynyt antamasta miehelleni sit\u00e4 apua, jota kykenin h\u00e4nelle ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nty\u00f6lle antamaan.” Maija oli perheen\u00e4iti, puutarhuri, pianisti, kielenk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja tekstiilisuunnittelija. H\u00e4n oli monitaitoinen nainen, joka nautti haasteellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n taiteilijan puolisona. Maija itse muistelee el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4: ”Ihaninta on ollut, ett\u00e4 mieheni el\u00e4m\u00e4nty\u00f6 on antanut minulle k\u00e4sityksen siit\u00e4 hiljaisesta kauneudesta, joka k\u00e4tkeytyy luontoon. Kauneuden tajuamiskyky on mielest\u00e4ni niin kallisarvoinen omaisuus, ett\u00e4 sen rinnalla kaikki talot ja tavarat eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n.” <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Maija lukee – Pekka Halosen maalaus vuodelta 1896. T\u00e4m\u00e4 on lyijykyn\u00e4ll\u00e4 luonnostettu ja vesiv\u00e4rein maalattu. Teos kuuluu Pekka Halosen seuran kokoelmiin Tuusulan taidemuseossa. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Halosten perheen ruokataloudessa pyrittiin pitk\u00e4lti el\u00e4m\u00e4\u00e4n omavaraisuudessa. Vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t elintarvikkeet ostettiin kaupasta tai naapurista. Juurekset, vihannekset ja yrttimausteet saatiin kotipuutarhasta. Kalaa saatiin Tuusulanj\u00e4rvest\u00e4, joka oli ihan vieress\u00e4. Sielt\u00e4 nostettiin kuhaa, haukea, lahnaa, s\u00e4rke\u00e4 ja ahventa. Marjat ja sienet ker\u00e4ttiin l\u00e4himetsist\u00e4 tai mummolasta Karjalasta. Arkisin ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi vaatimattomuus ja yksinkertaisuus. Jokaisella aterialla oli kuitenkin runsaasti kasviksia ja salaattia niin kes\u00e4ll\u00e4 kuin talvellakin.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen maailmansodan aikoina oli kaikkialla ruokapulaa. Halosenniemeen saatiin apua Pekan kotoa Lapinlahdelta. Sielt\u00e4 tuli muun muassa kovasti kaivattua ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelty\u00e4 voita. Sit\u00e4 oli piilotettu kaulittuna rullattujen taulukankaiden v\u00e4liin. Vuonna 1918 sielt\u00e4 saatiin my\u00f6s viljaa ja kokonainen el\u00e4v\u00e4 sika. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuvan Halosten ruokap\u00f6yd\u00e4n astiastosta otin 5.4.2022 k\u00e4ydess\u00e4ni.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Arkip\u00e4ivien ruokalista on v\u00e4h\u00e4n samantyyppinen kuin meill\u00e4kin joskus 1960-luvulla Ristiinassa. Halosten ruokalistoilla rytmitteliv\u00e4t l\u00e4skisoosi, peruna, kastike, keitot, silakkalaatikko, makaronilaatikko ja kala. Hernekeittoa pannukakun tai ohukaisten kanssa oli vanhan tavan mukaan torstaisin. Maijan erikoisuus oli uunivuokaan tehty riisipaistos. Sen sis\u00e4ll\u00e4 oli kukkakaalia ja papuja. Pyh\u00e4p\u00e4ivin\u00e4 oli aina parempaa ruokaa. Silloin oli esimerkiksi paistia, joka oli laitettu tarjoiluvadin keskelle yhdess\u00e4 porkkanoiden ja kukkakaalin kanssa. Reunuksena oli keitetty\u00e4 riisi\u00e4. Jos haluttiin tarjoilla viel\u00e4 parempaa ruokaan, niin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n tuotiin yleens\u00e4 kanaa, vasikkaa ja lammasta. Varsinaista erikoisherkkua oli kuitenkin ternimaidosta valmistettu uunijuusto tai tallimestarin kiisseli, josta varsinkin Pekka piti. H\u00e4nen herkkuihin kuului my\u00f6s savolainen ruislimppu, jonka valmistamisen Maija oli oppinut anopiltaan. Tuon taidon Maija opetti aina uudelle taloon tulleelle piialle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Maija istuu ateljeen takan vieress\u00e4 vuonna 1937. Pekasta on aika j\u00e4tt\u00e4nyt joulukuussa 1933, mutta h\u00e4nen muistonsa el\u00e4\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Halosenniemen puutarha pidettiin omin voimin ”tip-top” kunnossa kaikkine k\u00e4yt\u00e4vineen. Puutarhavastaava oli itse Maija Halonen. Perheen lapset auttoivat kitkemisess\u00e4. Siin\u00e4 taisi olla v\u00e4h\u00e4n ty\u00f6siirtolan tuntua lasten mielest\u00e4. He eiv\u00e4t siit\u00e4 hommasta kovin pit\u00e4neet,niin kuin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n isk\u00e4n malleina olemisesta rantakivill\u00e4 seisomassa paikallaan. Pekka hoiti puutarhassa vastuun tomaattien ja tupakan kasvattamisesta. Tomaateillaan h\u00e4n sai joskus jopa palkintoja puutarhan\u00e4yttelyiss\u00e4. Puutarhaa ollaan l\u00e4hitulevaisuudessa kunnostamassa. Se halutaan palauttaa alkuper\u00e4isen kaltaiseksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
T\u00e4ss\u00e4 olen tutustumassa Halosenniemeen vajaa vuosi sitten 5.4.2022.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Minua on kiehtonut Halosenniemess\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4ni erilaiset tulipes\u00e4t, takat ja uunit. Samoin olen niit\u00e4 ihaillut muuallakin Tuusulan taiteilijakodeissa vieraillessani. Gr\u00f6nroosien tekemi\u00e4 takkoja on ollut my\u00f6s Ainolassa ja Erkkolassa. Halosenniemen uuniluukut ovat Pekan serkun Arttu Halosen (1885-1965) suunnittelemia ja takomia. T\u00e4nne h\u00e4n ne teki vuonna 1908.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
T\u00e4ss\u00e4 on Pekka Halosen itsens\u00e4 lasittamat takkatiilet. Pekka opiskeli Gr\u00f6nroosien ammattiporukan ty\u00f6t\u00e4 katsellessaan tiilien lasitusta ja on sen ansiosta tehnyt osan t\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 itse. T\u00e4m\u00e4 kuva on minun ottamani.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
”Impi leikkaa hiuksiaan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kanteleen kieliksi. ” T\u00e4m\u00e4 on Pekan samassa pihapiiriss\u00e4 Lapinlahdella kasvaneen serkun Eemil Halosen tekem\u00e4 veistos. Se on Museoviraston omaisuutta. Eemil on sen tehnyt vuonna 1902.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Maija ja h\u00e4nen vuonna 1906 syntynyt tytt\u00e4rens\u00e4 Elina istuvat Halosenniemen kalliolla.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Piano<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ei ollut piano turha kapistus Halosenniemess\u00e4. Alun perin Maija oli opiskellut musiikkia. Halosenniemess\u00e4 pidettiin kotikonsertteja. Niit\u00e4h\u00e4n pidet\u00e4\u00e4n siell\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin aikana n\u00e4yttelyjen yhteydess\u00e4. Usein konsertit aiemmin nivoutuivat saunailtoihin. Soittajina oli tavallisesti Pekan nuorempi veli Heikki Halonen. Joskus p\u00e4\u00e4stiin kuulemaan itse Jean Sibeliuksenkin soitantoa. Heikki oli koulutettu ja taitava viulusti. Illanvietoissa saattoivat Aino Sibelius ja Maija Halonen innostua soittamaan.<\/p>\n\n\n\n

Pekka Halonen tykk\u00e4si kuunnella maalatessaan Maijan pianon soittoa. H\u00e4n sai usein soittaa tuntikaupalla, ettei Pekan maalausinspiraatio katoaisi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Maija tarjoaa teet\u00e4 ateljeessa vuonna 1915. T\u00e4m\u00e4n kuvan otin non-stoppina n\u00e4ytetyst\u00e4 filmist\u00e4 n\u00e4yttelyn yhteydess\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
T\u00e4ss\u00e4 on yksi tulipes\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
T\u00e4m\u00e4 on Pekka Halosen maalaus vuodelta 1909 ”Maija sairastaa.” Teos l\u00f6ytyy Tuusulan taidemuseosta.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4 Halosenniemen tarinat. Aion kes\u00e4ll\u00e4 menn\u00e4, jos Luoja suo, tutustumaan puutarhaan. Mainittavaa viel\u00e4 on, ett\u00e4 joka kes\u00e4 k\u00e4ytiin kova kisa Aino Sibeliuksen ja Maija Halosen v\u00e4lill\u00e4 siit\u00e4, kumman ruusut puhkeavat aikaisemmin kukkaan. On kerrottu, ett\u00e4 varsinkin Aino h\u00e4vitess\u00e4\u00e4n m\u00f6k\u00f6tti pitk\u00e4n aikaa ja halusi luopua koko puutarhahommista. Yleens\u00e4 kisoissa k\u00e4vi niin, ett\u00e4 sateisina kesin\u00e4 voitti Aino ja kuivina kesin\u00e4 voitti taasen Maija. Ranta-asukkaana Maija hy\u00f6tyi, kun kasteluvesi oli l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00e4vin 15.2.2023 Halosenniemess\u00e4 n\u00e4yttelyss\u00e4, josta tein jo ensimm\u00e4isen blogin. T\u00e4ss\u00e4 seuraa sille jatkoa. Tuon n\u00e4yttelyn ihan virallinen nimi on ”Myllykyl\u00e4n sinisilm\u00e4inen ja valkotukkainen – Maija Halonen 150 vuotta.” T\u00e4m\u00e4 n\u00e4yttelyn nimi tulee Pekka Halosen kihlausaikana Maijalle kirjoittamasta kirjeest\u00e4 30.9.1893. Siin\u00e4 Pekka kirjoittaa. ”Voi hyvin sin\u00e4 Myllykyl\u00e4n sinisilm\u00e4inen ja valkotukkainen. …Sua ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4 Pekkasi.” Maija Halonen loi […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[36,86,85],"tags":[40,25,41],"class_list":["post-362","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kaikki-aiheet","category-museot","category-tuusula","tag-halosenniemi","tag-kulttuuri","tag-tuusula"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/362","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=362"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/362\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4085,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/362\/revisions\/4085"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=362"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=362"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=362"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}