{"id":844,"date":"2023-08-20T11:37:48","date_gmt":"2023-08-20T11:37:48","guid":{"rendered":"https:\/\/arimonblogi.fi\/?p=844"},"modified":"2025-12-16T14:41:36","modified_gmt":"2025-12-16T14:41:36","slug":"pauli-vainion-syntymasta-100-vuotta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/arimonblogi.fi\/?p=844","title":{"rendered":"Pauli Vainion syntym\u00e4st\u00e4 100 vuotta"},"content":{"rendered":"\n

Mikkelin lyseon vuoden 1961 ylioppilaat kunnioittivat pidetyn rehtorin muistoa h\u00e4nen ja vaimonsa Leena Vainion haudalla. Pauli Vainion syntym\u00e4st\u00e4 on kulunut 100 vuotta. Veljeni Jorma Manninen ja 11 h\u00e4nen luokkakaveriaan olivat haudalla 16.8.2023. He olivat Pauli Vainion pitk\u00e4n rehtorikauden (23 vuotta) ensimm\u00e4iset ylioppilaat. Hauta sijaitsee Mikkelin vanhan pohjoisen hautausmaan Veteraanilehdossa l\u00e4hell\u00e4 Poleninkadun puoleista kiviaitaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Veljeni Jorma on Antero Heikkisen ottaman valokuvan vasemmassa laidassa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Jorma piti puheen haudalla, jonka t\u00e4ss\u00e4 lyhent\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 toistan kirjoitettuna. Pauli oli my\u00f6s minun lyseo-opiskeluni koko ajan rehtorina Mikkelin lyseossa.<\/p>\n\n\n\n

Pauli Vainio (7.1.1923 – 23.2.2018)<\/h2>\n\n\n\n

Pauli Vainio syntyi Sippolassa 7. tammikuuta 1923 opettajaperheeseen ja peri kotoaan urheiluinnostuksen, joka oli ratkaisevaa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4lleen.<\/p>\n\n\n\n

Paulin sotavuodet alkoivat 18-vuotiaana J\u00e4\u00e4k\u00e4ripataljoona 2:ssa. Alkuvuodesta 1942 Poventsan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 h\u00e4n haavoittui p\u00e4\u00e4lakeen, mutta vammaksi j\u00e4i vain pysyv\u00e4 arpi. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n taisteli Jalkav\u00e4kirykmentti 1:ss\u00e4 ja Upseerikoulun j\u00e4lkeen sodan loppuun asti joukkueenjohtajana Rajaj\u00e4\u00e4k\u00e4ripataljoona 1:ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Paulin opiskelu- ja ty\u00f6ura<\/h2>\n\n\n\n

Ylioppilaaksi Pauli kirjoitti 1945 Inkeroisten yhteiskoulusta ja valmistui voimistelunopettajaksi 1949. Voimistelulaitoksella h\u00e4n tapasi my\u00f6s tulevan vaimonsa Leena Pietil\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6uransa Pauli aloitti Inkeroisten yhteiskoulun voimistelunopettajana vuodesta 1949 ja oli vuoteen 1954. Sen j\u00e4lkeen tapahtui muutto Mikkeliin. Pauli valittiin Mikkelin lyseon voimistelun ja terveysopin lehtoriksi.<\/p>\n\n\n\n

Harva tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 oli ehk\u00e4 merkitt\u00e4vin vaikutin siihen, ett\u00e4 me saimme h\u00e4net opettajaksemme ja rehtoriksemme. H\u00e4nen urheilulliset ansiot olivat jo silloin tiedossa maassa laajemminkin. Kysynt\u00e4\u00e4 oli muuallekin. Kannaksen Yhteislyseo Lahdessa ja Jyv\u00e4skyl\u00e4n lyseo olivat muut vaihtoehdot. Mikkelin lyseon koulupihan tarjoamat hyv\u00e4t puitteet liikunnan harjoittamiselle saivat Vainion asettamaan Mikkelin etusijalle. T\u00e4ll\u00e4 areenalla me sitten pelasimme kev\u00e4isin pes\u00e4palloa ja syksyin jalkapalloa. Juoksuakaan ei unohdettu. Pauli innovoi jo 50-luvulla tontin ulkokeh\u00e4lle korttelijuoksun, joka sai rinnalleen pian lyseon mailin. Juoksuissa otettiin aika kaikille.<\/p>\n\n\n\n

Kauan h\u00e4n ei ehtinyt virkaansa hoitaa, kun h\u00e4nest\u00e4 tuli my\u00f6s rehtori vuonna 1961, jota teht\u00e4v\u00e4\u00e4 h\u00e4n hoiti el\u00e4kkeelle siirtymiseens\u00e4 saakka vuoteen 1984, yhteens\u00e4 23 vuotta. Me, tuona kev\u00e4\u00e4n\u00e4 kirjoittaneet, saimme kunnian olla h\u00e4nen ensimm\u00e4isi\u00e4 ylioppilaitaan.<\/p>\n\n\n\n

Pauli Vainion valinta rehtoriksi merkitsi samalla astumista suuriin saappaisiin. Legendaarisen M.R. Jauhiaisen enn\u00e4tyksellisen pitk\u00e4 rehtorikausi kesti 30 vuotta (1928-1958). H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 rehtoriksi valittu A.J. Elomaa ehti olla rehtorina vain kolmisen vuotta kuollen vaikean sairauden murtamana 1961. Pauli Vainion on t\u00e4ytynyt nauttia jo 38 vuotiaana suurta luottamusta valitsijoiden keskuudessa.<\/p>\n\n\n\n

Paulin oma urheilu-ura<\/h2>\n\n\n\n

Pauli Vainio kuului aktiiviurallaan kahden lajin harrastajiin, sill\u00e4 talvisin h\u00e4n kilpaili m\u00e4kihypyss\u00e4 ja kes\u00e4isin pelasi pes\u00e4palloa. Siin\u00e4 h\u00e4n voitti Suomen mestaruuden vuonna 1943 Haminan Palloilijoissa ja vuonna 1947 ly\u00f6j\u00e4kuninkuuden Myllykosken Kilpa-Veikoissa pelatessaan. Vuosina 1945 ja 1946 h\u00e4n osallistui It\u00e4-L\u00e4nsi-otteluun kakkosvahtina.<\/p>\n\n\n\n

M\u00e4kihypyss\u00e4 Pauli Vainio voitti akateemisen maailmanmestaruuden vuosina 1949 ja 1951. Voittoa Tsekkoslovakiassa v. 1949 Pauli piti mieliinpainuvimpana urheilusaavutuksenaan. H\u00e4n toimi FIS:n tuomarivaliokunnan ja m\u00e4kivaliokunnan j\u00e4senen\u00e4 1959-1978 (19 vuotta) ja Suomen Hiihtoliiton johtokunnan j\u00e4senen\u00e4 1954-1978 (24 vuotta).<\/p>\n\n\n\n

Kunnia- ja ansiomerkit<\/h2>\n\n\n\n

Ansioistaan Vainio palkittiin lukuisilla kunnia- ja ansiomerkeill\u00e4, t\u00e4rkeimpin\u00e4 4. luokan Vapaudenristi ja Suomen Urheilun Kultainen ansioristi, jonka sai my\u00f6s h\u00e4nen vaimonsa Leena, aikansa kaunoluistelulegenda. Sotilasarvoltaan Vainio oli kapteeni.<\/p>\n\n\n\n

Rehtorin teht\u00e4vien luonne<\/h2>\n\n\n\n

Lyseon 100-vuotismatrikkelissa vuodelta 1972 luonnehdittiin rehtorin teht\u00e4vi\u00e4 seuraavasti. Teht\u00e4v\u00e4kentt\u00e4 ei ollut helppo. Koulun hallinto alkoi monimutkaistua ja opetus uudistua. N\u00e4in rehtorin ty\u00f6t alkoivat yh\u00e4 selvemmin jakaantua kahtaalle; h\u00e4n oli koulun hallinnollinen johtaja, mutta samalla h\u00e4nen tuli vastata my\u00f6s pedagogisesta ohjauksesta. Pauli Vainion rehtorikauden alkuosa oli kamppailua puutteellisissa olosuhteissa ja paremman odotuksessa. H\u00e4n pyrki tasapuolisesti ottamaan huomioon eri oppiaineiden toisistaan poikkeavat vaatimukset ty\u00f6skentelyn j\u00e4rjest\u00e4miseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Se vaati paljon ty\u00f6t\u00e4 ja sovittelua, mutta siin\u00e4 h\u00e4n onnistui erinomaisesti.<\/p>\n\n\n\n

Lyseon my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 matrikkelissa koko kouluaikansa (1968-1976) Paulin oppilaana ollut kirjailija Rauno Sepp\u00e4nen kuvaa meid\u00e4n aikaamme tuoreemmista kokemuksista oppilaan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Siin\u00e4 on mukana my\u00f6s henkil\u00f6kohtaisia keskusteluja Paulin kanssa h\u00e4nen oltuaan jo el\u00e4kkeell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vainion olemuksessa oli luontaista auktoriteettia, joka ei riippunut ulkoisista tehokeinoista. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen oli keskeist\u00e4 h\u00e4nen opettajakuvassaan. H\u00e4n pyrki johdonmukaisesti juurruttamaan oppilaisiinsa hyv\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja yleisesti sovittujen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen noudattamista. Vaikka muutoksen tuulet alkoivat koulumaailmassa jo puhallella, sujui 1960-luku Mikkelin lyseon toiminnassa viel\u00e4 vakiintuneen rauhallisesti. Koulu oli valtion lyseo, jonka hallinto hoidettiin suoraan kouluhallituksen alaisuudessa. T\u00e4ll\u00f6in ohjeet olivat selke\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Rehtori Vainio koki ammattiinsa liittyneist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4 tavallista ongelmallisempana asiallisen ty\u00f6j\u00e4rjestyksen laatimisen, kun se ei aina ollut sopusoinnussa ylemm\u00e4lt\u00e4 taholta annettujen m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Huomattavaa kouluhallinnon muutosta merkitsi l\u00e4\u00e4ninhallitusten kouluosastojen perustaminen vuonna 1970. Kouluosastot suorittivat mm. tarkastuksia sek\u00e4 seurasivat tiiviisti kouludemokratian toteutumista. Kouludemokratia muutti Vainion mukaan kouluty\u00f6t\u00e4 siten, ett\u00e4 kaikki eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet koulua lopulta johdettavan kouluj\u00e4rjestyksen mukaan ja ettei kouludemokratia merkinnyt kaikkinaista vapautta, s\u00e4\u00e4nn\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4. Kouludemokratiaan siirtyminen sujui kuitenkin alun hankaluuksien j\u00e4lkeen hallitusti Mikkelin lyseossa. Vainion henkil\u00f6kohtainen n\u00e4kemys oli, ett\u00e4 kouludemokratiaan siirryttiin liian \u00e4kki\u00e4. Samoihin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4riin olisi voitu pyrki\u00e4 v\u00e4hitellen.<\/p>\n\n\n\n

Sen sijaan seikat, jotka tuottivat rehtorin ty\u00f6ss\u00e4 tyydytyst\u00e4, olivat opettajien teht\u00e4vien hyv\u00e4 hoito ja oppilaiden menestyminen opinnoissaan. Koulun ilmapiiriin rehtori pystyi vaikuttamaan parhaiten asiallisella ja oikeudenmukaisella toiminnalla. Edelleen tulos riippuu v\u00e4lillisesti rehtorista, koska sen ratkaisevat opettajat sek\u00e4 rehtorin opettajille luomat opetusolot.<\/p>\n\n\n\n

Kasvatusihanteensa rehtori Vainio m\u00e4\u00e4rittelee ottamalla esimerkin el\u00e4inmaailmasta. Jos vesilintupoikueessa joku poikanen ei seuraa emoa eik\u00e4 noudata sen komentoja, se voi tuhoutua. Samoin kasvatuksessa nuoren tulee noudattaa vanhempien antamia ohjeita ja kehotuksia. Liiallinen vapaus voi olla kohtalokas.<\/p>\n\n\n\n

Rauno Sepp\u00e4sen Paulia koskevassa kuvauksessa palautuu hauskasti mieleeni er\u00e4s luonnehdinta: ”En min\u00e4 taaskaan osunut pes\u00e4palloon, vaikka rehtori n\u00e4ytti ly\u00f6misen mallia”. Mutta rehtori ei niuhottanut, vaikken ollut urheilutunneilla asianmukaisissa varusteissakaan. Rehtori oli meille pojille ”Pase” vain. Ja aina min\u00e4 liit\u00e4n n\u00e4m\u00e4 sanat rehtori Vainioon ”No niin, poijaat, hurtilla huumorilla vaan”.<\/p>\n\n\n\n

Pauli Vainiolle urheiluharrastus merkitsi hyvinkin paljon; virkistyst\u00e4, vapaa-ajan viettoa, fyysist\u00e4 kuntoa ja sen my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n oli n\u00e4hnyt paljon maailmaa. Harvempi tiesi, ett\u00e4 h\u00e4n harrasti my\u00f6s kuorolaulua. Viel\u00e4 harvempi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 edesmennyt laulaja ja lauluntekij\u00e4 Juha Watt Vainio oli rehtorin veljen poika ja sanoittaja Ilkka Vainiolle h\u00e4n oli isoset\u00e4. Vainiolle musiikki merkitsi paljon ja syd\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 oli klassinen musiikki.<\/p>\n\n\n\n

El\u00e4kkeell\u00e4 Pauli keskittyi mieliharrastuksilleen Suur-Saimaan Laamalansaaressa sijaitsevalla kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4 ja mets\u00e4palstalla. M\u00f6kki oli lyseon pihalta purettu vanha vahtimestarin talo. T\u00e4sm\u00e4llisyys oli tallella, ja se n\u00e4kyi niin puupinojen millintarkassa ojennuksessa kuin saunarituaaleissa, juhannusaaton lipunnostossa ja kalastuksessakin. Omaa kuntoaan h\u00e4n piti yll\u00e4 my\u00f6s pelaamalla lentopalloa, hiiht\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja lenkkeilem\u00e4ll\u00e4 i\u00e4n asettamissa rajoissa.<\/p>\n\n\n\n

Puolisonsa Leenan Pauli menetti vuonna 2014. Sen j\u00e4lkeen Paulin l\u00e4himm\u00e4t omaiset olivat tyt\u00e4r ja poika, jotka pitiv\u00e4t is\u00e4st\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 huolta loppuun saakka, sek\u00e4 viisi lastenlasta. Pauli Vainio oli 95-vuoden ik\u00e4inen kuollessaan.<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi muutama omakohtainen muisto Pasesta: Vuonna 1956 saimme Vilhusen Matin, pikku Villen kanssa vuoden 1947 Suomen ly\u00f6j\u00e4kuninkaan mukaan Ristiinan Urheilijoiden maakuntasarjassa pelanneeseen pes\u00e4pallojoukkueeseen. Ulkokent\u00e4ll\u00e4 meill\u00e4 oli vahva polttolinja, Pase pelasi kakkospes\u00e4\u00e4, min\u00e4 polttajana ja Ville kolmospes\u00e4\u00e4. Sis\u00e4peliss\u00e4 ly\u00f6ntij\u00e4rjestyksemme oli pedattu niin, ett\u00e4 Pase oli ly\u00f6m\u00e4vuorossa minun j\u00e4lkeen. Taiturimaisesti h\u00e4n pystyi kymmenest\u00e4 ly\u00f6nnist\u00e4 90 %:n varmuudella ly\u00f6m\u00e4\u00e4n varman perusly\u00f6nnin vastustajan polttolinjan yli. Kun n\u00e4in pallon lentoradan, pystyin nopeana kaverina yleens\u00e4 etenem\u00e4\u00e4n pes\u00e4v\u00e4lin, vaikkei merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ylpe\u00e4n\u00e4 s\u00e4ilytin leikekirjassani mm. seuraavan poiminnan lehden urheilusivuilta v. 1957: Voittaneen joukkueen parhaina palkittiin 14-vuotias polttaja Jorma Manninen sek\u00e4 Pauli Vainio, joka harhautti Vauhdin ulkokent\u00e4n monesti kieroilla ly\u00f6nneill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Seitsem\u00e4nnell\u00e4 luokalla k\u00e4velless\u00e4mme kerran yhdess\u00e4 lyseolta kaupunkiin p\u00e4in, Pase, joka tiesi, ett\u00e4 meill\u00e4 oli kauppa Ristiinassa, totesi minulle: ”Jorma, sin\u00e4 varmaankin aiot Kauppakorkeaan”. Niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi.<\/p>\n\n\n\n

Leena Vainio (o.s. Pietil\u00e4 1925-2014)<\/h2>\n\n\n\n

Leena Vainio syntui Raumalla 29.3.1925 ja nukkui pois kotonaan Mikkeliss\u00e4 20.5.2014 lyhyen, mutta vaikean sairauden uuvuttamana 89 vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n oli taitoluistelun kaksinkertainen Pohjoismaiden mestari ja seitsenkertainen Suomen mestari. Suomessa jokainen taitoluistelufani osaa nimet\u00e4 useita olympialaisten naisedustajiamme. Syntyy helposti tunne, ett\u00e4 naisluistelijoita on ollut olympialaisissa aina. Ensimm\u00e4ist\u00e4 naisluistelijaa saatiin kuitenkin odottaa olympiaj\u00e4\u00e4lle aina vuoteen 1952 asti. Pioneerina toimi Leena Pietil\u00e4, joka luisteli Oslossa naisten kilpailussa sijalle 20.<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Leena Vainio toimi liikunnan lehtorina Porrassalmen yhteislyseossa. Oman urheilu-uransa j\u00e4lkeen Vainio ei suinkaan j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4\u00e4t\u00e4, vaan toimi valmentajana Mikkeliss\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 tuli my\u00f6hemmin merkitt\u00e4v\u00e4 kansainv\u00e4lisen tason taitoluistelutuomari. H\u00e4n oli aktiivinen tuomaritoiminnan kehitt\u00e4j\u00e4 Suomessa ja tuomaroi uransa aikana ISU:n eli kansainv\u00e4lisen luisteluliiton mestaruuskilpailuissa. Viimeisen kerran h\u00e4n istui tuomaripaneelissa Lake Placidin olympialaisissa 1980.<\/p>\n\n\n\n

Leena Vainio toimi my\u00f6s Suomen Taitoluisteluliiton hallituksen j\u00e4senen\u00e4 14 vuoden ajan. Anu Puromies kuvailee Leenaa kirjassa ”T\u00e4hti\u00e4 j\u00e4\u00e4ll\u00e4”- tarinoita taitoluistelusta – seuraavasti: ”Leena Vainio on el\u00e4nyt kauno- ja sittemmin taitoluistelussa kolme el\u00e4m\u00e4\u00e4: urheilijana, valmentajana ja tuomarina. Kaikki ne h\u00e4n on voinut kirjata voitokseen, mutta suurimman arvostuksen h\u00e4n on saavuttanut tuomarina”.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 oli veljeni Jorman haudalla pidetty muistopuhe Pauli Vainiosta. Lis\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n joitakin hajakuvia ”Pasesta”. Suuri osa niist\u00e4 on per\u00e4isin Mikkelin lyseon historiikeista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 kuva Pauli Vainiosta on Mikkelin lyseon historiikista 1872-1972.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lyseon satavuotisjuhlakulkue saapuu koululle vuonna 1972. Kuva on historiikista 1872-1972.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 on Mikkelin Lyseon joukkue voitti kultaa vuonna 1976 KLL:n jalkapallomestaruuscupissa: Pelaajat takavasemmallta alkaen Kari Haapiainen, Juhani Korkealaakso, Pertti Piskonen, Erkki Himanen, Jari H\u00e4kkinen, Harri Kokko, Terho Yl\u00f6nen ja edest\u00e4 vasemmalta Vesa H\u00e4nninen, Ari Turunen, Harri N\u00e4kki, Jari Pohjanvirta, Hannu Kaatranen, Arto Tiihonen ja Antti Ronkainen. \u00c4\u00e4rimm\u00e4isen\u00e4 oikealla on Pauli Vainio. Kuvan on ottanut Juha Airas.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 on kuvaa Vainioiden kes\u00e4huvilalta Laamalan saaren Heponiemest\u00e4 Saimaan rannalta. Oheinen m\u00f6kki on aikaisempi vahtimestarin asunto ja 1960-luvulla veistonopetuksen tila eli Lankun palatsina tunnettu Mikkelin lyseon pihalta. Rakennus joutui v\u00e4istym\u00e4\u00e4n uudisrakennuksen tielt\u00e4 ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 sille l\u00f6ytyi hyv\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kohde. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lyseon rehtori tapasivat vuonna 1994 Haukivuorella Seppo Tiihosen 50-vuotisjuhlissa. Rehtorit vasemmalta alkaen ovat Jussi Risku, Pauli Vainio, Kauko Noponen ja Seppo Tiihonen. Kuvan otti Leena Vainio. Ikuistus on Lyseon historiikista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Lyseon vuoden 1977 ylioppilaat tapasivat luokkakokouksessa vuonna 1997 L\u00e4nsi-Savon toimitalossa. Kuvassa edess\u00e4 on rehtori Pauli Vainio ja luokanvalvoja Kullervo Valtasaari. Kuva on Lyseon historiikista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pauli Vainio – muutosten aikakauden rehtori. Kuva on Lyseon historiikista Rauno Sepp\u00e4sen artikkelin yhteydest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mikkelin lyseon vuoden 1961 ylioppilaat kunnioittivat pidetyn rehtorin muistoa h\u00e4nen ja vaimonsa Leena Vainion haudalla. Pauli Vainion syntym\u00e4st\u00e4 on kulunut 100 vuotta. Veljeni Jorma Manninen ja 11 h\u00e4nen luokkakaveriaan olivat haudalla 16.8.2023. He olivat Pauli Vainion pitk\u00e4n rehtorikauden (23 vuotta) ensimm\u00e4iset ylioppilaat. Hauta sijaitsee Mikkelin vanhan pohjoisen hautausmaan Veteraanilehdossa l\u00e4hell\u00e4 Poleninkadun puoleista kiviaitaa. Veljeni Jorma […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[57],"tags":[17,68,22,69],"class_list":["post-844","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-paikallishistoria","tag-mikkeli","tag-mikkelin-lyseo","tag-paikallishistoria","tag-pauli-vainio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/844","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=844"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/844\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4071,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/844\/revisions\/4071"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=844"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=844"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/arimonblogi.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=844"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}