Olen ollut välittämässä parin vuoden ajan kuvia Miun vanha Mikkeli-facebook ryhmässä. Aika monia kuvia olen saanut tuoda tarjolle myös sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimistä. En ihannoi sotaa, mutta kunnioitan sitä työtä, mitä Mannerheim on tehnyt itsenäisyytemme ja sen säilyttämisen hyväksi.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkitty *-merkillä”.

Mikkeli on ollut Suomen ylimmän sodan johdon Päämajana ensimmäisen kerran jo lyhyen ajan 11.4. – 16.5.1918. Sitten 3.12.1939 alkaen puolustusministeri Juho Niukkasen antamalla käskyllä Päämaja siirrettiin jälleen Mikkeliin Talvisodan aikana. Tarkempi sijaintipaikka oli Mikkelin keskuskansakoulu, jonka nykyinen nimi on Päämajakoulu. Tässä yhteydessä tuli lukuisia muitakin rakennuksia Päämajan käyttöön.

Tammikuussa 1940 alkupäivinä Mikkeliä pommitettiin rajusti. Päämajan käytössä ollut hotelli Seurahuone tuhoutui tällöin. Siellä Mannerheim yöpyi siihen asti. Tiedossa on siis melko varmasti ollut pommittajilla tämäkin asia. Ylipäällikkö pelastui kuitenkin tästä ja hän siirsi toimintansa Otavan opistolle Mikkelin maalaiskuntaan noin 12 km Mikkelistä etelään. Seuraava siirto tapahtui maaliskuussa, kun Otavaankin alkoi kohdistua pommitusta. Tieto oli jälleen kiirinyt viholliselle. Nyt Mannerheim siirtyi Juvalle Inkilän kartanoon. Sieltä käsin hän toimi läheisine miehineen välirauhan tuloon asti.

Mikkelin lääninsairaala on saanut pommi-iskun 5.1.1940. Neuvostokoneet pommittivat tuona päivinä Mikkeliä kovasti. Hyökkäykseen osallistui 40 konetta. Tappiot olivat 30 kuollutta ja 36 loukkaantunutta. Kuva on SA-arkistosta.

Päämajaa hajasijoitettiin Mikkelin ympäristöön maaseudulle eri puolille. Päämajan henkilökuntaa asusteli muun muassa Otavassa, Vuolingolla ja Rämälässä. Mikkelistä tuli Päämaja-kaupunki osittain sen johdosta, että siellä oli kallioperäistä maastoa. Pieksämäkikin oli ollut yksi vaihtoehto, mutta Mikkeli vei voiton, koska siellä pystyttiin louhimaan kallioon suojatiloja Päämajalle. Nämä työt alkoivat heti Talvisodan syttyessä ja valmistuivat sen loputtua kesällä 1940. Melko turvattomissa oloissa saivat Mannerheim ja muu sodan johto olla koko Talvisodan ajan.

Paljon Päämajan historiaa löytyy entisen työkaverini Mikko Karjalaisen tekemästä kirjasta ”Mannerheimin Päämaja”. Mikko oli aikaisemmin töissä Sota-arkistossa ja kun se nivoutui yhteen Kansallisarkiston kanssa, niin meistä tuli saman valtion viraston työntekijäitä. En ole itse Mikon kirjaa lukenut, mutta joitakin mielenkiintoisia otteita sieltä olen saanut napattua. Mikko kertoo kirjassaan muun muassa, että Mannerheim oli sairas jokaisena sotatalvena, välillä useamminkin ja jopa erittäin vakavastikin. Muutamaan otteeseen hän oli jopa kuolemansairas, niin että oli ollut pakko miettiä hänelle seuraajakin.

Marskia vaivasivat ainakin kihti, reumatismi, tulehtunut hammasjuuri ja ihottuma. Useimmiten sänkypotilaaksi hänet ajoi kuitenkin kuumeflunssa. Mannerheimin sairastelussa oli selvä syklisyys, sillä hän sairasteli talvisin ja kesällä vointi oli taas parempi. Kun tämän sitoo sotatapahtumiin, niin ylipäällikkö oli kunnossa aina silloin, kun häntä eniten tarvittiin. Ainoa kriittinen hetki oli Talvisodan viimeinen viikko. Armeija kävi silloin henkiinjäämiskamppailua. Samaan aikaan Mannerheim ja osa muusta Päämajan henkilökunnasta makasi kuumeen kourissa. Kyseessä oli kuitenkin niin lyhyt ajanjakso, että Päämaja oli toimintakykyinen.

Päämajassa oli enimmillään henkilökuntaa noin 2000 henkeä. Se näkyi Mikkelin katukuvassa. Se vilkastutti Mikkelin ja sen ympäristön elämää monin tavoin. Useita rakennuksia oli otettu Päämajan käyttöön. Hotellit ja yksityismajoitukset täyttyivät ja ravintoloissa riitti ruokailijoita.

Päämajan henkilöstön ruokailu oli järjestetty useaan eri paikkaan käytännön syistä. Osittain siinä oli mukana myös arvovaltasyyt. Miehistö ja upseeristo sekä ylin johto ruokailivat eri paikoissa. Osa Päämajan upseereista sekä naisista ruokailivat Kalevan ravintolassa sekä ravintola Suur-Savossa.

Marsalkka Mannerheim asui kesän 1941 huvilalla ja sitten kaupunkiasunnossa. Vuodesta 1944 helmikuusta alkaen hän majoittui Sairilan kartanossa, jossa asui myös muita. Osa kenraalikuntaa asui pääosin hotelli Kalevassa.

Ylipäällikkö Mannerheimin päivittäisistä ruokailuista ja vierastarjoiluista vastasi hotelli Kaleva henkilökuntineen. Ruoat nautittiin Mikkelin klubin tiloissa, joista osa oli varattu marsalkan käyttöön. Marskin pöydässä ruokaili tavallisesti 8 henkilöä. Vakioseurue oli yleisesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Erik Heinrichs, komentoesikunnan päällikkö Wiljo Tuompo, päämajoitusmestari kenraaliluutnantti Aksel Airo, tiedustelujaoston päällikkö Aladar Paasonen, tykistöntarkastaja kenraaliluutnantti Vilho Petter Nenonen sekä adjutantit majuri Ragnar Grönvall ja kapteeni Oswald Bäckman. Usein pöydässä oli ministereitä, lähettiläitä, rintamajoukkojen komentajia, Päämajan osastopäälliköitä ja ulkomaalaisia vierailijoita.

Lounasta syötiin klo 12.30 ja päivällistä klo 19.30. Marsalkalle tarjottavan ruoan tuli olla hyvää. Siihen ei kuulunut monia ruokalajeja kerrallaan ja sen tuli olla kevyttä. Lounaalla tarjottiin aina yksi ruokaryyppy. Alkuruokana olivat leikkeleet, munakas tai kohokas. Pääruokana oli esim. lammasta ja riisiä, kaalikääryleitä, joskus jopa silakkalaatikkoa. Jälkiruokana oli yleensä kahvia. Ruokajuomana oli olut. Päivällisellä tarjottiin kaksi snapsia, joista Marski aina toisesta itse kieltäytyi. Kerrotaan, että Marski seurueineen nautti jatkosodan aikana Mikkelin klubilla 1800 ateriaa. Nuorempi adjutantti Oswald Bäckman oli kirjannut nuo ateriat ylös.

Marskin lempiruokia olivat muun muassa seljanka, vorschmack ja kuha Walewska eli Marskin kuha. Jälkiruoista maistuvimmat olivat suklaakakku sekä mansikat. ”Syön kaikkea hyvistä raaka-aineista hyvin tehtyä ruokaa, paitsi haukea. Se on vain rantarosvo, joka syötetään kanoille”, oli Marski sanonut. Aamuisin hän söi puuroa ja kananmunan sekä joi isosta teekupista ranskalaisen maitokahvin. Hänellä oli muutenkin elämässään ajatus, että arkena syödään arkiruokaa ja jos on juhla, niin sitten juhlavampaa.

Marskin ryyppyyn tarvitaan 1 litra Rajamäen akvaviittia, 2 cl kuivaa ranskalaista vermuttia ja 1 cl giniä. Vorschmak vaatii 1 kilon lampaan ja vasikan paistia, voita paistamiseen, 3 liotettua sillifilettä, suolaa, valkopippuria, 1 dl konjakkia, 1 dl korppujauhoa sekä 3 dl kuohukermaa. Tästä syntyy 10 annosta. Tähän viimeiseen osioon sain itse tutustua Mikkelin Klubilla vuonna 2010, kun pidimme siellä sukukokousta Fagerlundin sukuseuran kanssa. Ryypyn jätin kuitenkin ottamatta.

Parasta aikaa käydään sotaa Euroopassa. Vastakkain ovat Venäjä ja Ukraina. Oman maamme sodan loppumisesta on kulunut muutaman vuoden vajaa 80 vuotta. Niin sanotuilla suurilla ikäluokilla on vielä paljon muistoja noista ajoista. Itse sodan sankareita ja maamme puolustajia ei ole enää kovin monia elossa. Toivottavasti sota Ukrainassa vihdoinkin loppuisi. Sen vaikutus näkyy kaikkialla maailmassa ja uhka ydinsodasta leijuu myös pelokkaimmissa skenarioissa.

Tähän loppuun laitan linkin eläviin kuviin. Finlandia katsauksessa no 1 pääsee tutustumaan Mannerheimin ristien luovutukseen vuonna 1943 Mikkelissä. Samassa filmissä nähdään myös Suomi-Ruotsi jääpallomaaottelua, jota pelattiin aika kehnoissa olosuhteissa Eläintarhan kentällä Helsingissä. Vielä näytetään käyttäytymissääntöjä raitiovaunussa sekä lennokkiharrastuksesta on myös juttua.

Linkki filmiin: Finlandia-katsaus 1 | Nationella audiovisuella institutet | Finna.fi

Se on Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista.

*

Käy katsomassa klikkaamalla kuvaa, millaisia diilejä Offerilasta löytyy. Niitä on siellä 1500 kpl.

*

Luontaistukusta löytyy suomalaisia lisäravinteita, vitamiineja ja superfondeja. Klikkaa kuvaa ja katso!