Pääsin sukuseuratoimintaan mukaan reilu 10 vuotta sitten. Alkutaival oli melko ihmeellinen tarina. Olin Kansallisarkistossa töissä. Kevättalvi oli tuolloin meneillään ja vuosi 2010. Menin normaalista ajasta poiketen syömään ruokalaamme Cafe Hauseniin tuntia myöhemmin kuin tavallista. Henkilökunnan pöydässä istui yksi ihminen, joka oli meidän asiakkaita. Niitähän meillä oli sukututkijoina, historian opiskelijoina ja näyttelyvieraina joitakin ryhmiä mainitakseni. Heidän lisäkseen ruokalassa kävi myös lähitienoon virastojen työntekijöitä. Tämä pöydässä istuva herrasmies oli minua muutamia vuosia vanhempi.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkitty *-merkillä”.

Aloimme siinä pikku hiljalleen jutella ja selvisi, että pöytäkumppani oli sukuansa tutkimassa. Kyselin, jotta mistä päin hänen sukunsa on lähtöisin. Hän kertoi sen olevan Ristiinasta ja Mikkelistä pääosin. Minä sitten siihen totesin, että sieltähän minäkin olen kotoisin. Hetken kuluttua selvisi, että mehän olemmekin pikkuserkkuja keskenämme. Hän oli tutkimassa juuri isäni puoleista sukua, joten kuuluin siis itsekin tuohon sukuun. Isoäitini oli isän puolelta omaa sukua Fagerlund. Pöytäkaveri oli sukuseuran sen hetkinen esimies Markku Fagerlund.

Eivät ne ihmeet ihan siihen loppuneet. Siinä jutellessamme selvisi, että Markku asui nykyisin Järvenpäässä. No siellähän minäkin olen perheeni kanssa asustellut vuodesta 1989 alkaen. Markku sai minut innostumaan enemmänkin sukuseuratoiminnasta. Lupasin tulla kesän 2010 vuosikokoukseen, joka sinä vuonna pidettiin Ristiinassa heinäkuun viimeisenä lauantaina.

Ensimmäisessä vuosikokouksessa ei vielä kovin montaa tutun näköistä minulle ollut. Minut valittiin tuolloin sukuseuran hallitukseen edustamaan Mannisten sukuhaaraa. Muutamia vuosia myöhemmin minut valittiin sukuseuran esimieheksi. Olin siinä tehtävässä vuoteen 2015 ja sen jälkeen olen jatkanut hallituksessa koko ajan.

Tämän Fagerlundin sukuseuran kotipaikka on Mikkeli ja toimialueena on koko Suomi. Jäseniä taitaa olla toista sataa tällä hetkellä. Meitä on lähinnä siellä Mikkelin seudulla, Kouvolan alueella ja pääkaupunkiseudulla. Viime kesänä kokoonnuimme puheenjohtajamme Timon kesämökillä Ristiinassa Saimaan rannalla. Sitä edellinen tapaamisemme oli Mikkelissä Teatteriravintola Ilossa.

Olemme kokoontuneet viime vuosien aikana muun muassa Kenkäveronniemessä, Kyyhkylän kartanossa ja Mikkelin klubilla. Ristiinassa olemme olleet Pelloksen lähellä sijaitsevassa Kyyrönkaidassa sekä linja-autoaseman baarissa. Voikkaalla olemme tavanneet kerran. Helsingissä olimme joitakin vuosia sitten sukuseuran jäsenemme Hilkka Nuutilaisen omistamassa keittoruokalassa Fallkullassa. Paikan nimi oli Neljä vuodenaikaa.

Sukuseuran toimintamuodoista yksi on harjoittaa tarkoituksemme toteuttamista edistävää julkaisutoimintaa. Tämä blogini on juuri tähän kategoriaan kuuluvaa. Markku Fagerlund on ansiokkaasti tutkinut sukumme vaiheita. Hän on kertonut suvun historiasta vuosikokouksissa. Sukututkimuksesta on syntynyt myös kirjan verran aineistoa. Se on sähköisessä muodossa. Siinä löytyy henkilöhistoriaa 1700-luvun loppupuolelta lähtien.

Meillä on yksi vuosikokous. Hallituksella on 1-2 kokousta siihen päälle. Nekin on nyt koronan johdosta pidetty muutamina vuosina etänä sähköisesti.

Meidän sukumme liittyi Fagerlundin sukuun 3.6.1898, kun isäni isä August Manninen (1874-1941) vei Maria Sofia Fagerlundin (1877-1955) vihille. Vihkiminen tapahtui Kallioisessa Ristiinassa. Kyseessä oli kaksoishäät. Toinen pari oli Heikki Manu Fagerlund ja Ida Maria Halinen. Vihkimisen toimitti kappalainen H. Kuitunen.

Isoisälläni Augustilla oli pientila Ristiinan Kautialassa. Hän toimi myös maallikkosaarnaajana ja kuului ns. uukuniemeläisiin.

Sukuseuratoiminta on kokenut osanottajien määrän vähenemistä vuosi vuodelta. Sitä on tapahtunut muissakin sukuseuroissa kuin yksistään Fagerlundeilla. Nuoria on ollut vaikeaa saada mukaan. Koronapandemia on ollut hankaloittamassa muutamien viime vuosien toimintaa, muttei se ole syynä hiljaiseen innostuksen hiipumiseen. Tätähän on ollut sukulaisten suhteen näkyvissä joitakin aikoja jo muutoinkin. Nyt kun olisi pelit ja vehkeet sekä enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan, niin sukulaisten tapaamiset ovat vähentyneet entisestään. Serkut eivät enää tapaile toisiaan, kuten ehkä ennen. Olemme useina vuosina miettineet sukuseuran hallituksessa ja kokouksissa yleensä, kuinka voisimme lisätä lapsien ja nuorten innostusta sukuseuratoimintaan. Jäsenmaksu ei ole varmastikaan ollut syynä, sillä emme ole monen vuoden aikana keränneet sellaisia. Vapaaehtoista jäsenmaksua olemme muutaman kerran harjoittaneet.

Tuomas Salste on tutkinut sukunimien yleisyyttä. Hänen nettisivujensa kautta pääsee tutkimaan myös Fagerlund-nimen yleisyyttä. Joka 7000. suomalainen on nimeltään Fagerlund. Heitä olisi esimerkiksi Järvenpäässä sen mukaisesti 6 henkilöä, sillä asukkaita on kaikkiaan noin 45 000. Fagerlund on vasta 1144. yleisin sukunimi Suomessa. Yli 20 hengen sukunimiähän Suomessa on kaikkiaan 23 937. Fagerlund tarkoittaa kaunista lehtoa ja vielä kun vähän tarkennetaan, niin hyvin kaunista lehtoa.

Vuoden 1918 sotatapahtumissa Suomessa kuoli 15 Fagerlundia. Heistä 14 kuului punaisiin ja 1 valkoisiin. Suomen sodissa 1939-1945 kaatui tai muuten menehtyi 5 Fagerlundia. Lukumäärä kattaa puolustusvoimain palveluksessa olleet, muttei sotien siviiliuhreja.

Ruotsissa Fagerlund oli 1132 ihmisen sukunimi vuonna 2010. Heitä on siellä enemmän kuin vuoden 2022 alkupuolella heitä oli Suomessa. Täällä oli 375 miestä ja 454 naista eli yhteensä 829. Norjassa oli vuonna 2015 Fagerlundeja 146, Tanskassa vuonna 2016 heitä oli 144. Yhdysvalloissa oli 142 vuonna 2010 ja Australiassa läytyi vuonna 2006 äänioikeutettuja Fagerlundeja 24.

Kaikki Fagerlundit täällä Suomessa eivät ole sukua keskenään. Ainakin kaksi eri sukua on valinnut tämän komean sukunimen aikanaan. Me olemme Pohjanmaalta lähtöisin, tarkemmin Luodosta. Siitä on varmaan peräisin tuo pohjalainen ”vaatimattomuus”. Kun yritämme tehdä hyvää, niin pukkaa tulemaan priimaa!

Mitä meistä on tullut? Olemme monen kirjavaa joukkoa. Meidän joukossa on taiteilijoita, urheilijoita, kauppiaita ja ihan tavallisia tallaajia. On myyty muikkua Savonlinnassa. On raivattu rataa maailman nopeimmille hevosille. On oltu tv-kameran takana kuvaamassa hyviä ohjelmia. On juostu Suomessa ainoa suomalainen maailmanennätys pikajuoksussa. On tehty hieno kirja Suomen hevosista. On tehty hienoa kuvaamataidetta. On opetettu muotoilua yliopistossa. On oltu linnassa, tosin presidentin kutsusta. On soudettu Suomen mestaruuksia. On toimittu ravikoulun vetäjänä. Useat toiminnot näistä vielä jatkuvat. Nyt meidän pitäisi vain keksiä keinot, kuinka sukumme kaikki ikäluokat saataisiin mukaan sukuseuran toimintaan.

Kirjoitin tämän blogin jo viime syksynä. Olen sen jälkeen vaihtanut blogipohjaa WordPressiin, joten pienillä muutoksilla tulee tämä kirjoitelmani uusintana. Valokuvat tulevat tässä alustassa paremmin esille kuin edellisessä käyttämässäni.

*

Luontaistukku on suomalainen yritys, josta löytyy lisäravinteita, vitamiineja ja superfondeja. Käy katsomassa tuotteita klikkaamalla kuvaa!