Kuvittaja Rudolf Koivun elämää ja työtä

Rudolf Koivu on tullut minulle tutuksi niin kuin monille muillekin jo lapsena satukirjoista ja aapisista. Hän on ollut yksi merkittävimmistä lastenkirjojen kuvittajista ja satukirjailijoista maassamme. Nykyisin olen ollut kiinnostunut enemmän hänen piirtämistään postikorteista, joita olen alkanut vähän keräilemäänkin.

Tässä on Korttien talon uuspainama joulukortti, jonka Rudolf Koivu on aikanaan piirtänyt.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkitty *-merkillä”.

Koska joulu on jo kuukauden päässä, niin laitan toisenkin esimerkin Rudolfin piirtämistä joulukorteista. Tämäkin on Korttien talon uudestaan painama joulukortti.

Rudolf Sefanias Koivunen syntyi jouluaattona 24.12.1890 Pietarissa. Hänen isä Henrik Zefanias Koivunen oli sorvari ammatiltaan ja luterilainen uskonnoltaan. Äiti Juliana Petrova Hartikainen oli kotoisin Liperistä ja hän oli ortodoksi. Ensin isä ja jokin vuosi myöhemmin myös äiti kuolivat tuberkuloosiin Pietarissa. Rudolf oli vielä pieni lapsi siihen aikaan.

Lapsuuden aikaa on tässä. Rudolf on kuvassa kuuden vuoden vanha.

Silloin hänen kasvattajakseen ryhtyi hänen enonsa nuohoojamestari Hartikainen. Myöhemmin hän muutti isoäitinsä luokse Tyrväälle. Nykyisin tämä paikka tunnetaan Sastamalana. Mummo tykkäsi laulella virsiä. Hänestäkin aika jätti vuonna 1905. Rudolf oli tuolloin 15 vuotias. Sieltä Rudolf muutti Seutulaan kummitätinsä Maikki Salmensaaren luokse. Hän oli kansakoulunopettaja ja hänen haaveensa oli, että Rudolfkin lähtisi tälle uralle. Maikin perhe oli vapaakirkollinen. Kodissa vallitsi lämmin ja ihanteellinen ilmapiiri.

Eino Härkönen (vasemmalla) oli Rudolfin opiskelutoveri Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Hän oli sen jälkeenkin pitkäaikainen ja luotettu ystävä ja kirjeenvaihtokumppani. Tämä pohjoiskarjalalainen taiteilija palasi opintojensa päätyttyä pysyvästi synnyinseudulleen Kaltimoon.

Rudolf pääsi vuonna 1907 Helsingissä opiskelemaan Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun. Kolmen vuoden aikana hänellä oli ansioituneita opettajia. Heitä oli Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Bernd Lagerstam ja Hugo Simberg.

Tässä on Rudolf Koivun nuoruuden aikainen valokuva. Kuva on 1910-luvulta. Sen on ottanut Salon Strindberg. Kuva on Museoviraston kuvakokoelmista.

Opiskeluaikana Rudolf hankki taskurahoja tekemällä muun muassa pilapiirroksia Tuulispäähän ja Kurikka-lehteen. Hän toimi ensi alkuun Tuulispään juoksupoikana. Koulun päätyttyä 1910 Rudolf ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Toimeentulon hankkiminen pakotti hänet kuvittajaksi. Opintomatkan Rudolf teki aikanaan Pariisiin ja Lontooseen opiskelukaveri Matti Warenin kanssa. Siellä hän tutustui jugend-tyyliin ja otti sen omakseen.

Tämä kuva on vuodelta 1910. Sen on ottanut HJ. Renvall Käyrän kasvatuslaitoksessa, jossa Rudolfin kummitädin aviomies Sulo Salmensaari toimi johtajana. Rudolf on kuvassa keskellä ja vasemmalla puolella on Kultimo Salmensaari ja oikealla puolella on Lemmitty Salmensaari.

Rudolf Koivusen ensimmäinen kuvitustyö vuonna 1911 ilmestyi lastenlehti Koitossa. Palkkiota hän sai tästä 90 mk sen aikaista rahaa. Ohjenuoraksi hänelle annettiin, ettei hän käyttäisi rahaa viinaan ja tupakkaan. Vuonna 1914 Rudolf aloitti vakinaisena kuvittajana WSOY:llä. Häntä auttoi puolestapuhujana sinne pääsemään satu- ja nuortenkirjailijana tunnettu Anni Swan. Hän teki myöhemmin töitä myös muille kustantajille. Vuodesta 1915 hän alkoi käyttää nimeä Rudolf Koivu.

Tässä vietetään taiteilijajuhlaa ravintola Fenniassa vuonna 1923. Kuvan on ottanut Lars Andersen. Oikealla on Rudolf Koivu, vasemmalla ylhäällä on Topi Vikstedt ja olisiko alhaalla vasemmalla kuvaaja itse. HKM
Tämä on Anni Swanin kirjoittama lastenkirja Kaksi pikku miestä. Kannen kirjasta ja muut piirrokset on Rudolf Koivu kuvittanut. Kirja on WSOY:n kustantama.

Rudolf Koivu tunnetaan Sakari Topeliuksen, H.C. Andersenin sekä Grimmin Tuhannen ja yhden yön satukirjojen kuvituksesta. Näiden lisäksi hän kuvitti romaanien kansia, aapisia, luku-, lasku-, ja laulukirjoja. Lisäksi hän piirsi 155 postikorttioriginaalia, jotka pääosin olivat joulukortteja. Hänen omia kirjoittamiaan satuja on koottu kirjaksi Rudolf Koivun satukirja.

Kuvassa on Kansallisteatterin freskomaalarit vuonna 1928. Vasemmalla on Rudolf Koivu, Bruno Tuukkanen, Juho Rissanen, italialainen seinäpinnan valmistaja F. Sartorelli sekä juoksupoika Uuno Parkkinen. Kuva on Museoviraston kokoelmista. Helkatytöt-freskot oli Juho Rissasen työ, jossa muut toimivat apulaisina.

Vuonna 1925 aikoihin Rudolf Koivu alkoi viettää ns. boheemielämää Brondinin kahvilan liepeillä. Bronda sijaitsi Helsingissä osoitteessa Eteläesplanadi 20. Se oli 1900-luvun alkupuolelta lähtien kaupungin kuuluisimpia kahviloita, joissa taiteilijat tapailivat toisiaan. Rudolfin lempinimi oli Tahvo, joka väännettiin hänen toisesta nimestään Sefanias. Hänestä kerrottiin tuohon aikaan: ”Tahvo oli antelias ja aina valmis vippaamaan toisille, kun nämä olivat pulassa. Ja hänellä oli aina rahaa, sillä etevänä sadunkuvittajana hän ansaitsi hyvin”.

Tässä on Brondinin talo joulun alla vuonna 1936. Kuvan on ottanut Pietinen ja se on Museoviraston kuvakokoelmista.

Maaliskuussa 1946 Koivu sai aivohalvauksen. Hän suhtautui sairauteensa vähätellen ja salaillen sekä jatkoi tupakointiaan. Liikuntaa harrastamattomana ja pyylevöityneenä hän kärsi arterioskleroosista eli valtimon kovettumistaudista. Siinä korkeasta verenpaineesta johtuen on tullut valtimon seinämien paksuuntumista ja kimmoisuuden vähenemistä, joka eteni aivohalvaukseen. Hänet löydettiin 11.10.1946 Helsingin ateljeen lattialta aivoverenvuodon saaneena. Hän oli tuolloin 56 vuotias. Rudolf Koivu on haudattu Helsingin Hietaniemeen Salmensaarien sukuhautaan.

Olen aiemmin kirjoittanut Martta Wendelinistä, joka Rudolf Koivun tapaan oli myös suosittu kuvittaja ja korttien tekijä. Kotia kuvatessa ovat Koivun piirrokset arkisempia kuin Wendelinin. Ne ovat yhtä aikaa haikeita ja kuin ulkopuolisen näkökulmasta koettuja. Rudolf itse vietti köyhän lapsuuden Pietarissa menettäen molemmat vanhemmat tuberkuloosiin. Martta sai taas viettää melko onnellisen lapsuuden ja vaikutteet siitä ajasta näkyivät varmasti myös kuvituksissa.

Rudolf Koivun joulutontut olivat hinteliä punalakkisia hahmoja ja usein ne olivat hyvinkin humoristisia ja lystikkäitä. Äidit olivat hentoja, kauniita, nutturapäisiä ja hieman surumielisiä Rudolfin kuvituksissa.

Grafia ry vaalii Rudolf Koivun muistoa jakamalla vuosittain Koivun taiteilijan elämän työn kunniaksi Rudolf Koivu-palkinnon. Sitä on jaettu vuodesta 1949 alkaen. Palkinto jaetaan parhaalle lasten- ja nuortenkirjan kuvittajalle. Se on 10 000 euron suuruinen palkinto, joka vuodesta 1985 lähtien on jaettu joka toinen vuosi. Siihen asti se jaettiin joka vuosi. Sastamalassa vaalitaan myös Koivun muistoa. Sehän on hänen mummonsa kotiseutua. Sastamalan kaupunki julistautui vuoden 2013 alussa Suomen kirjapääkaupungiksi. Siellä järjestetään kesäisin vanhan kirjallisuuden päivät. Rudolf Koivu on paljon esillä näiden päivien aikana.

Tässä on linkki Finlandia-katsaukseen 591, jossa näytetään Rudolf Koivu-palkinnon jakoa vuonna 1962. Samassa filmissä nähdään mm. Kaunoluistelun MM-kisoja Prahasta, Veneurheilunäyttelyä, Meilahden rakentamissuunnitelmia ja Antartica näyttelyä. Linkki: Finlandia-katsaus 591 | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Finna.fi

Itse sain tutustua viime vuoden lopulla Erkkolan taiteilijakodissa Tuusulassa olleen näyttelyn myötä Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin jouluun liittyviin kuvituksiin. Niitä oli paljon näytillä niin joulukorttien kuin eri lehtien kautta sekä myös kirjojen kuvituksien myötä. Hankin sieltä kotiimme monien korttien lisäksi myös Rudolfin kuvituksen pohjalta tehdyn leikkuulaudan. Se pääsi ensi alkuun keittiömme seinälle. Eihän sitä vielä ainakaan raaski leikkuulautana käyttää.

Tässä on Rudolf Koivun kuvituksen pohjalta tehty leikkuulauta.
Huomasin vastikään, jotta Rudolfin piirtämiä kuvia on nähtävissä myös tulevan vuoden seinäkalenterissa.
*

Kirjoittanut Artsi

Harrastan kävelyä ja valokuvausta. Tykkään monien urheilulajien seuraamisesta. Mökkeilen perheeni kanssa kesäisin eri puolella Suomea. Historia ja erikoisesti paikallinen kiinnostaa kovasti. Kiertelen myös lähellä olevissa museoissa. Näistä kaikista haluan myös kirjoittaa joskus myös huumorilla höystäen.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *