Sotasampo on ihan mahtava tietokanta liittyen Suomen sotiin 1939-1945

Sotasampo on tullut itselleni tutuksi. Kun se valmistui, niin sen julkistamistilaisuus pidettiin 27.11.2015 Kansallisarkistossa. Olin siellä itsekin paikalla vähän taustalla mielenkiinnolla kuulemassa. Kyseessähän oli työpaikkani. Olin aamun aikana järjestelemässä paikkoja kuntoon kyseistä tilaisuutta varten.

Tässä on Rukajärven kylää 18.5.1942. Väinö Holming on tämän kuvan ottanut jatkosodan aikana. SA-kuva

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkitty *-merkillä”.

Isäni kaksi veljeä menehtyi Karjalan kannaksella sotavuosien aikana. Olin jo aiemmin saanut kantakortit heistä ja perustietoja niiden kautta. Nyt tämän Sotasammon kautta voi näitä tietoja etsiä kotoa käsin ja paljon muutakin Suomen sotiin 1939-1945 liittyvää.

Kuvassa on Impilahtea Karjalan kannakselta. Kuva on Sotasammon tietokannasta. SA-kuva

Kerron lyhyesti, kuinka tämän tietokannan kautta voi itse kukin käydä tutkimassa oman sodassa menehtyneen sukulaisen sotapolkuja. Ensin menet tietokoneesi kautta Sotasampoon (www.sotasampo.fi) ja sinne päästyäsi osioon menehtyneet. Siihen riittää, kun kirjoitat nimen, mutta vähän nopeuttaa, jos laitat vielä syntymäpäivän tai -paikan. Voi olla nimittäin, että löytyy samannimisiä. Henkilötiedot löydettyäsi saat tietää joitakin perusasioita, kuten kuolinpaikan ja joukko-osaston. Tuo tieto on tärkeä, jos haluaa mennä selaamaan sotapäiväkirjoja. Niiden lukeminen saattaa ehkä olla murheellista, mutta se on todella mielenkiintoista.

Kuva on Syvärilta ja se on Sotasammon tietokannasta.

Sotapäiväkirjojen kautta saa autenttisen käsityksen tapahtuneesta. Monet kirjailijat ovat pystyneet tuomaan tätä samaa syvää tuntemusta sodasta, mutta siinä on aina kuitenkin jonkin verran mielikuvitusta mukana.

Laitan tähän isäni veljen Eino Emilin viimeisten päivien sotapäiväkirjamerkintöjä Impilahdelta: 22.2.1940 Ensimmäinen joukkue käy suorittamassa ns. valehyökkäyksen Mykkyrävaaraa vastaan. Sää on kirkas ja on lievää pakkasta. Komppania saa määräyksen liikkeellelähdöstä osallistuakseen hyökkäykseen Mykkyrävaaraa vastaan.

23.2.1940 Keskeytettiin kumminkin tuloksettomana hämärän tultua. Kaatui lääk.alik. Leinonen Eino ja korp. Manninen Eino. Kuusinen Martti haavoittui vaikeasti ja Lappalainen Veikko vähän lievemmin. Kompp. saa määräyksen olla lähtövalmiina.

Tässä on Eino Mannisen sankarihauta Ristiinan kirkon välittömässä läheisyydessä.

Isäni toinen sodassa menehtynyt veli Viljo Manninen kuoli Syvärillä. Hän kuoli 5.9.1944. Aselepo astui voimaan 4.9.1944, mutta venäläiset jatkoivat tulitusta monilla rintamaosuuksilla vielä seuraavaan aamuun. Tässä on sotapäiväkirjan kertomaa: 1.9.1944 Saimme ensi kerran tänä vuonna uusista perunoista keitettyä keittoa, joka maistui erittäin hyvältä. Toimitusjoukkueen teltassa räjähti öljylamppu siihen juuri laitettaessa petroolia. Stm Manninen sai pahoja palohaavoja ja hänen tilansa on vakava. Vääpeli Luoma ja stm Mättö saivat lievempiä palohaavoja. Nämä toimitettiin heti JSP:lle. 2.9.1944 Luutn. Niskanen kävi suorittamassa kuulustelun toimitusjoukkueessa edellisenä iltana sattuneen räjähdyksen johdosta. Tapaus todettiin pelkäksi tapaturmaksi, sillä lampussa ei ollut tulta öljyä siihen laitettaessa. Kv. töitä on edelleen jatkettu.

Tässä on Viljo Mannisen sankarihauta Ristiinassa. Hän eli siis neljä päivää tapaturman jälkeen.

Eino oli 26 vuotta ja Viljo 25 vuotta, kun he menehtyivät nuorina miehinä parhaassa iässä. Viljon päivät eivät päättyneet vihollisen luodista, vaan tapaturmasta harmittavan lähellä sodan päättymistä. Voi vain kuvitella sitä surua Ristiinassa Kautialan kylässä, kun siellä isä August ja äiti Maria Sofia saivat aikanaan nämä tiedot poikiensa menehtymisestä.

Appiukkoni veli Kasper Kärnä kaatui kuusi päivää ennen isäni veljeä Einoa Impilahdella. Luulen, että he ovat saattaneet tuntea toisensa. Kasper oli 21 vuotta kuollessaan ja uhratessaan elämänsä isänmaan puolesta. Impilahti oli kaiken kaikkiaan kova paikka suomalaisille sotilaille.

Kasper Kärnän sankarihauta on Sonkajärvellä.

Noista kahdesta isäni veljien sotapäiväkirjojen merkinnöistä näkyy esimerkkeinä, että Sotasammon tietokannassa löytyy sodassa taistelleiden sukulaisten vaiheita talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Nämä aineistot ovat avointa dataa ja ne ovat vapaasti kaikkien saatavilla. Sotahistoriasta kiinnostuneet henkilöt saavat tätä kautta paljon muutakin tietoa.

Tässä on kuvaa Lapin sodasta 6.10.1944. Simojoen ylitys on tässä menossa. SA-kuva.

En malta olla hehkuttamatta Kansallisarkiston osuutta tässä Sotasammon tietokannassa. Kaikki tallella olevat sotapäiväkirjat on sataprosenttisesti digitoitu. Ne ovat meidän kaikkien käytettävissä ihan ilmaiseksi kotonamme.

Tietokannasta löytyy toki myös paljon muuta. Siellä on 160 000 valokuvaa sotatantereelta. Sodassa menehtyi kaikkiaan 95 000 isänmaamme puolustajaa. Näiden sankarivainajien hautausmaista on myös kuvia ja tietoa. Sieltä löytyy osoitteet, jotka syöttäen navigaattoriin voi helposti löytää haluamalleen sankarihautausmaalle. Tietokannassa on myös paikkoja ja karttoja eri kohteista toisen maailmansodan aikana. Mitä enemmän tiedämme sodan uhreista, sitä vähemmän sotia toivottavasti syttyy.

Sonkajärven sankarihautausmaan muistomerkki

Sonkajärven sankarihautausmaalle on haudattu 185 sodassa menehtynyttä sankaria. Heidän muistokseen on Hannes Autere tehnyt kuvan muistomerkin, jonka nimenä on Uhrista versoo tulevaisuus. Tämän kuvan on ottanut Jari Intonen Iisalmen kameraseurasta. Osoite Sonkajärven sankarihautausmaalle on Rutakontie 3, 74300 Sonkajärvi.

Harjun sankarihautausmaa Mikkelissä

Toisena kuvaesimerkkinä Sotasammon tietokannan sankarihautausmaista otan Harjun sankarihautausmaan. Siellä lepää 221 sankarivainajaa. Muistomerkin Rauhaan on veistänyt Heikki Varja. Se on paljastettu vuonna 1961. Osoite tälle haitausmaalle on Saattotie 7, 50120 Mikkeli. Tämä kuva on Jenni Kososen ottama. Hän on Mikkelin kameraseura ry.stä.

Tässä on sankarihautausmaa Kellokoskelta. Siellä on 21 sankarivainajaa. Kuvan on ottanut Markku Pihlajaniemi Keravan kameraseurasta.
*

Kirjoittanut Artsi

Harrastan kävelyä ja valokuvausta. Tykkään monien urheilulajien seuraamisesta. Mökkeilen perheeni kanssa kesäisin eri puolella Suomea. Historia ja erikoisesti paikallinen kiinnostaa kovasti. Kiertelen myös lähellä olevissa museoissa. Näistä kaikista haluan myös kirjoittaa joskus myös huumorilla höystäen.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *