Olemme useiden vuosien ajan tyttäriemme kanssa vuokranneet kesämökin eri puolilta kaunista Suomea. Vuonna 2018 vietimme viikon lähellä Savonlinnaa. Olimme Savonrannassa heinä- ja elokuun vaihteessa. Mehän olimme siis Savonlinnassa, sillä vuonna 2009 kuntaliitoksessa Savonranta on liittynyt Savonlinnaan. Sitä ennen se oli itsenäinen kunta, joka on perustettu vuonna 1868. Matkaa Järvenpäästä meille tuli noin 300 km, kun vaimoni kanssa matkasimme Mikkelin ja Juvan kautta.

Tässä on näkymää Saimaalle. Tässä oli pieni pläntti pojilla ja minulla myös futista varten.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkitty *-merkillä”.

Valkkari oli kesämökin nimi. Se oli kaikin puolin meille sopiva. Ympäristö oli kaunista katseltavaa. Päämökissä oli kolme huonetta ja tilaa 55 m2. Vuodepaikkoja oli kuusi. Viereisessä rakennuksessa oli yksi makuuhuone lisää ja siinä petipaikat kahdelle. Meitä oli mökkiläisiä jälleen kolmessa polvessa. Mökiltä oli matkaa Savonrannan keskustaan noin 15 km ja Kerimäelle oli 25 km. Joskus kävimme päivittäin molemmissa paikoissa. Tyttären pojat keräsivät tuolloin erästä jalkapallosarjaa, jota piti päivittäin täydentää. Samalla tietenkin tutustuttiin paikkakuntien nähtävyyksiin.

Pojat ovat aloittamassa uintia mökkirannassa.

Kerimäellä olikin ihan mahtava nähtävyys. Siellähän on maailman suurin puukirkko. Se on kahtamoinen eli kaksoisristikirkko. Se valmistui 25.9.1847 ja vihittiin käyttöön helluntaina 1848. Kirkon on suunnitellut Anders Fredrik Granstedt. Istumapaikkoja kirkossa on 3000 ja seisomaan mahtuu vielä 2000. Suunnittelussa oli tavoitteena, että puolet pitäjäläisistä mahtuisi sinne kerralla. Pituutta kirkossa on 47 metriä, leveyttä 42 m ja korkeutta on 27 m. Kirkon puisten penkkien yhteispituus on 1670 m. Tämä on Suomen suurin kirkkotila. Vaikutelmia on uusgotiikasta ja uusbysanttilaisuudesta. Talvisin ei tätä kirkkoa lämmitetä ollenkaan. Se toimii toisin sanoen kesäkirkkona. Poikkeuksen tekee joulupäivä. Silloin pidetään tässä suuressa kirkossa joulujumalanpalvelus. Silloin vanhan perinteen mukaisesti kirkossa istutaan turkit päällä ja kintaat kädessä. Vuonna 1953 rakennettiin tämän puukirkon kylkeen pienempi kirkkosali ja se on niin kutsuttu talvikirkko.

Kerimäen kirkon komea alttaritaulu on kuvassa. ”Tulkaa minun luokseni” on taulun aihe, mutta se pätee Jeesuksen kutsuna meille kaikille aina ja kaikkialla.

Puukirkon alttaritaulu on Aleksandra Såltinin vuonna 1890 maalaama. Aiheena siinä on Matteuksen evankeliumin 11 luvun ja 28 jakeen mukaisesti: ” Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Se on ollut vuosikymmeniä seurakunnan tunnuslauseena ja samalla Raamatun sanalla messussa kutsutaan kirkkoväkeä ehtoolliselle.

Kirkkoon tutustumisen jälkeen kävimme Kerimäellä syömässä. Paikka oli Kahvila & Ravintola Kaivopirtti. En muista enää, mitä muut meistä söivät, mutta minä söin paistettuja muikkuja. Kerimäki on Savonrannan tapaan kuntaliitoksen myötä nykyisin osa Savonlinnaa. Se liittyi siihen vuonna 2013. Väkiluku oli tuolloin 5526. Se oli puolta pienempi kuin siihen aikaan, kun puukirkko valmistui. Kerimäen kunnan perustaminen tapahtui vuonna 1642. Se sijaitsee kirkas- ja puhdasvetisen Puruveden rannalla. Tässä rannassa katselin, kun kolmannen polven edustajat rohkeasti kävivät uimassa.

Jasper on uimassa Kerimäellä Puruvedessä.

Savonrannan perinneruoka on 1980-luvulla valittu ”mehokas”. Se on kaalinlehdellä paistettu hapanrieska maidosta ja ohrajauhosta. Tämä eroaa Kainuussa ja Savossa valmistetusta mehokkaasta. Siellä se tunnetaan potaattikukkona, mutta valmistetaan harvemmin kuin kalakukkoja.

Tässä on Savonrannan kirkko. August Bomar on tämän suunnitellut ja Petteri Holopainen on rakentanut. Kirkko valmistui vuonna 1863. Alttaritaulun ”Jeesus ristillä” on maalannut Niko Makkonen vuonna 1903.

Minä keräilin mustikoita päivittäin pienissä erissä. Ei niitä mökin läheisyydessä paljoa ollut, mutta muutamia litroja löysin kuitenkin. Vaimon sisko piipahti miehensä kanssa yhtenä päivänä mökiltään Ristiinasta käsin. Eihän sieltä ole kuin reilu 100 km ajomatkaa. Kokeilimme laiturilta mato-ongella kalastusta ja muutama ahven tulikin. Minä tein päivisin mökiltä kävelylenkkejä kahteen eri suuntaan vuorotellen. Sielläkin tuli Saimaa vastaan. Paikoin oli harjumaista maisemaa. Sauna lämmitettiin joka ainoa päivä.

Mukavankokoinen terassi oli meillä käytössä. Päädyssä näkyy toinen rakennus, missä oli yksi asuinhuone kahdella petipaikalla.

Mökillä ollessamme oli yhtenä yönä kova ukonilma. Minä silloin nukuin. Vaimoni oli hereillä. Tyttäremme olivat jo lähteneet Helsinkiin ja Järvenpäähän, pojat heidän mukanaan. Vaimoni näki Saimaan selälle katsoessaan saaren takana valoilmiön. Se oli kuin korkea liekkinen punertavan kellertävä tulipalo, muttei siitä lähtenyt savua ja se pysyi paikallaan. Vaimo istui sängyn laidalla ja katseli näkyä muutamia minuutteja. Kun hän siitä minulle aamulla sitten kertoi, niin en ollut kovin vakavasti suhtautunut näkyyn. Vasta paljon myöhemmin olemme saaneet tutustua Paasselän historiaan. Siitä tuli ohjelmaa televisiossakin joitakin kuukausia kesälomamme jälkeen.

Paasselkä on Savonrannan eteläosassa sijaitseva 10 kilometrinen järviallas ja meteoriittikraateri. Paasselän syntyminen meteoriitin törmäyksessä oli pitkään epäilyksen alaisena, mutta vuonna 1999 kraateri virallisesti julistettiin porauksissa löytyneiden merkkien havaintojen jälkeen. Paasselkä on Saimaan Oriveden eteläosassa noin 25 km Kerimäen kirkolta pohjoiseen. Siinä on noin 75 metriä syvälti vettä. Alue on saanut tunnettavuutta oudoista valoilmiöistä. ”Paasiveden tai Paasselän piruista” on paikallisten ihmisten mukaan tehty havaintoja jo 1700-luvulta lähtien. Ilmeisesti valoilmiöt ovat olleet järvellä aina. Silminnäkijöiden mukaan erittäin kirkas, väriltään valkoinen tai punainen valo näkyy useimmiten järvenselän keskellä, suhteellisen korkealla. Tulipalloa muistuttava valo liikkuu yleensä nopeasti pitkiäkin matkoja, mutta toisinaan se pysyttelee paikoillaan. Kansantarinan mukaan järveen olisi uponnut venäläinen sotalaiva, jossa uppoamishetkellä vietettiin juhlia, ja valot olisivat uhrien haamujen tulia. Havaintojen aiheuttajiksi on spekuloitu muun muassa virvatulta, maavaloa, pohjasta purkautuvaa metaania sekä pietsosähköistä ilmiötä.

Paasselkää Saimaalla on näkyvissä kuvassa, jonka otin mökkilaiturimme vierestä. Keltaisen Kaapeli-merkin vieressä olevan saaren takaa vaimoni näki paikallaan pysyneen tulipalon.

Tuon edellisen kappaleen tiedot on saatu vasta lomamme jälkeen. On noussut esille useita kysymyksiä sen johdosta. Olisimmeko mahdollisesti pelänneet näiden tarinoiden myötä koko paikkaa, jos olisimme etukäteen tienneet? Vaimoni näky tuli esille ukkosen aikaan, jotta onko sillä jotakin yhteyttä? Se näky nousi mökkirantamme edessä olevan pienen saaren takaa, josta vasta aukeaa Paasselkä. Tässä olisi aktiviteetteja kaipaaville kesämökkien vuokraajille potentiaalinen paikka vierailtavaksi.

Kotimatkalle lähdimme vaimoni kanssa lauantaina aamupäivästä. Nyt valitsimme toisen reitin. Ajoimme Kerimäeltä Punkaharjun kautta Lappeenrantaan ja sieltä Kouvolan läpi keskiselle Uudelle maalle Järvenpäähän. Punkaharjulla olemme käyneet toki ennnenkin, mutta aina sen kauneus sävähdyttää. Saamme olla todella ylpeitä ja kiitollisia kauniista ja järvirikkaasta kotimaastamme.

Tässä vielä linkki televisio-ohjelmaan, jossa on kerrottu Paasveen pirusta:

Matkapäiväkirja: Paasveen pirut ja Paholaiskivet | Metsien kätkemä | Luonto | yle.fi

Tässä on muutama sopimuskumppanieni mainos. Klikkaa kuvaa ja katso, mitä heillä on tarjolla!

*

Nyt kannattaa alkaa katselemaan kesämökkejä vuokrattaviksi, kun vielä löytyy valinnan varaa!

*

Käy katsomassa kuvaa klikaten Luontaistukun tarjouksia. Sieltä löytyy suomalaisia lisäravinteita, vitamiineja ja superfondeja.