Olemme useiden vuosien ajan vuokranneet kesämökin viikoksi eri puolilta Suomea. Toissa kesänä 2021 löysimme kevään aikaisten etsintöjen jälkeen Sulkavalta mieleisen kohteen. Mökkiaika oli meille nyt poikkeuksellisesti jo kesäkuussa alkaen perjantaina 11.6. Aiemmin olemme tähdänneet heinä-elokuun vaihteeseen, koska minä olen tykännyt tuolloin kerätä mustikoita.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkitty *-merkillä”.

Sulkava on kunta Etelä-Savossa. Siellä on melko vähän asukkaita normaalisti eli 2463. Kesäasukkaiden myötä väkiluku sitten kasvaa. Sulkavan soutujen aikaan on pienessä kylässä paljon porukkaa. Matkaa Järvenpäästä on Sulkavalle noin 300 km. Sulkava sijaitsee Juvan ja Savonlinnan välissä.

Edellinen käyntini Sulkavallla oli kesällä 2006. Osallistuimme Sulkavan suursoutuihin Kansallisarkiston joukkueella. Sarjamme oli kirkkoveneet ja yösoutu. Meitä oli joukkueessa sekä miehiä että naisia. Meillä oli yllätyksenä tullut sairauksien myötä vajetta yhden airoparin verran. Sen vaikutus oli suuri. Starttasimme lauantai-iltana klo 18.00 ja olimme pikkaisen puolen yön jälkeen kiertäneet 60 kilometrin pitkän matkan Partalansaaren ympäri. Olimme toiseksi viimeisiä. Se oli kyllä kaikin puolin mahtava kokemus. Ilma oli koko ajan hyvä ja oli ihan kivaa soudella Saimaan vesistössä.

Vuokrasimme kesämökin Sorjosen lomamökeistä. Matkaa tuli vähän reilu 10 km Sulkavan keskustasta. Villa Tuulahdus oli mökin nimi. Se oli tilava ja niinhän sen piti ollakin. Meitä oli omaa sakkia viikon aikana 10 henkeä, tosin eri aikoihin. Sukulaisiakin meillä kävi päiväseltään kylässä sekä minun puolelta että vaimoni suvusta. Pisimmältä tuli vierailemaan sisareni Norjasta. Hän oli jo ollut viikon Suomessa, jottei hän nyt ihan varta vasten tullut. Veljeni tulivat Mikkelistä. Vaimoni siskoja vieraili kaksi, toinen tuli Siikajoelta Oulun läheltä ja toinen Iisalmesta.

Aktiviteetteja löytyi meille kaikille. Mulle oli hyvät lenkkitiet. Tyttäreni pojille löytyi uimisen lisäksi sup-lautaa. Venekin oli meillä käytettävissä. Mato-ongella ongittiin laiturilta ,muutamia sinttejä. Saunan lämmityksestä vastasin minä ja tein sen tietenkin entiseen tahtiin aivan joka päivä.

Nähtävyyksiä löytyi Sulkavalta paljon. Osa niistä vaati liikuntaa ja siitähän minä tykkäsin. Kävimme Sulkavan tai Pisamalahden linnavuorella. Ihan molempia nimiä siitä käytetään. Se sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Sulkavan kirkolta Partalansaarelle päin. Linnavuori kohoaa 55 metrin korkeuteen Enonveden pinnasta. Sieltä saimme ihailla kauniita Saimaan maisemia. Sen vieritse kulki se reitti, jota olin vuonna 2006 kirkkoveneellä soutamassa.

Vekaransalmen silta on nähtävyys jo sinänsä, mutta siitä avautuva näköala on ihan mahtavaa katsottavaa. Silta valmistui vuonna 2019 ja se korvasi siinä aikaisemmin toimineen lossiliikenteen. Silta on 631 metriä pitkä ja se on Suomen viidenneksi pisin silta.

Sulkavan kirkko on rakennettu vuonna 1822. Se on muodoltaan ristikirkko. Sulkavalla on toinenkin kirkko, Lohikosken kirkko. Se on rakennettu vuonna 1934.

Linnavuorella käynnin jälkeen kiersimme Vilkaharjun luontopolun itäisen kierroksen 3,1 km. Sen varrella oli paljon muinaismuistoja ja infotauluja tapahtumista ja historiasta. Sillä alueella oli Salpalinjaa, jota rakennettiin talvisodan jälkeen itärajamme läheisyyteen 1200 kilometrin matkalla aina Suomenlahdelta pohjoiseen Sallaan. Vilkaharjulla on ollut myös myöhäisen kivikautisen ajan asuinpaikka. Se on ollut 3100-2500 eKr. Infotauluja oli myös kaskiviljelystä, sahaustoiminnasta ja uitoista. Näitä kaikkia on Sulkavalla aikojen saatossa harjoitettu. Puutavaran uitot loppuivat 1960-luvulla, kun rekka- ja rautatieliikenne yleistyivät.

Vuosisatojen ajan oli sahoilla suuri työllistävä merkitys sulkavalaisille. Se toi toimeentulon sahoilla työskentelevien lisäksi myös metsureille, tukkien uittajille, lautakuormien ajajille ja laivureille. Puutavaran kysynnän kasvaessa 1700-luvulla Sulkavan Kuha- ja Lohikoskeen rakennettiin vesisahat. Sahojen voimanlähteenä toiminut vesi ohjattiin kosken yläpuolelle rakennetusta patoaltaasta rännikourua pitkin sahauskoneistoa käyttäneeseen väkipyörään. Sahat olivat pitkään säätyläisten omistuksessa ja niiden sahauskiintiöt olivat pieniä.

1800-luvulla sahausoikeuksia laajennettiin ja sahausmäärät lisääntyivät. Saimaan kanavan rakentaminen vuonna 1856 mahdollisti sahatavaran viemisen Viipuriin ja kauemmaksikin.

Infoa Sulkavan vaakunasta oli lenkkipolun varrella infotaulussa. Kun myös maalaiskunnat saivat kaupunkien tavoin luvan käyttää vaakunaa, nousi Sulkavallakin tarve oman vaakunan hankkimiseksi. Vaakunan aiheiksi ehdotettiin mm. kaskeamisen, uiton tai tervahöyryn esille tuomista, jotka kaikki olivat Sulkavalle tunnusomaista. Lopuksi vaakunan aiheeksi valittiin yksikaarinen kivisilta, joka kuvaa Uitonvirran siltaa. Lisäksi siihen päätettiin sijoittaa kolme kultaista männynkäpyä kuvaamaan metsätalouden merkitystä ja erityisesti Sulkavalta löydettyjä rotumäntyjä. Vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers.

Sulkava oli varsin mukava mökkeilypitäjä. Viikko vierähti melkoisen nopeasti. Koronapandemiakin oli sen verran lievempää tuossa vaiheessa, ettei maskia koko ajan tarvinnut pidellä. Itikoita oli tuohon aikaan alkukesästä aika paljon. Olimme onnistuneet hankkimaan sellaisen uuden itikan karkottajan, joka lievällä savulla esti näiden verenimijöiden sisälle tulon. Se vaikutti ulkona verannalla. Grillimakkaraa syödessä sai nauttia myös ympärillä olevasta luonnosta ja erikoisesti järvinäköala oli hieno.

Tässä on muutama sopimuskumppanieni mainos! Katso ja klikkaa, mitä tarjouksia siellä on!

*

Tässä on Lomarenkaan vuokramökkejä tarjolla edullisesti. Katso ja klikkaa!