Olen aika ajoin vuosikymmenien varrella ollut innostunut postikorteista. Olen pääsääntöisesti säilyttänyt kaikki kortit, joita olen itse saanut. Niitä on sitä kautta kuitenkin varsin vähäinen määrä. Harrastin vuodesta 1997 alkaen muiden töiden ohessa antikvaaristen kirjojen kauppaa. Sitä kautta tuli joskus kirjojen mukana kuolinpesästä postikorttia ja muuta hilpetööriä, jota laitoin talteen myöhempää tutkimista varten. Eipä nekään määrät kuitenkaan mitään suuria olleet. Kirjakaupan lopetin 6-7 vuoden jälkeen. Nyt olen 3-4 vuotta vaihe vaiheelta innostunut enemmän postikorteista. En ole ollut vieläkään varsinainen kerääjä, mutta nyt niitä kortteja alkaa olla jo parisen tuhatta. Museoita kiertäessäni olen samassa yhteydessä käynyt läpi heidän korttitarjontaansa. Tuusulan Rantatiellä Erkkolassa käydessäni olen aina tutkinut Korttien talon uusiopainokset Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun piirtämien korttien osalta. Silloin tällöin olen ostellut kortteja myös netti-ilmoitusten pohjalta. Pari vuotta sitten oli tuuria, kun näin ilmoituksen vanhoista joulukorteista. Niitä oli runsaasti ja hinta oli halpa. Kaiken lisäksi kortit olivat myynnissä noin kilometrin päässä kotoani. Olin onnellinen mies ne saadessani.

Eläinaiheiset kortit ovat olleet suosittuja 1900-luvun alussa. Tässä on omien korttieni joukosta koirakortti, joka on toiminut onnittelukorttina 23.1.1901. Se on liikkunut Edithille Gamla Hamniin Mustasaareen.

Tuon tässä ensimmäisessä varsinaisessa postikorttiblogissani esille Suomen historiaan, yleiseen ja paikalliseen, liittyviä postikortteja. Nämä ovat valokuvattuja kohteita mielenkiintoisista aiheista. Laitan niitä tänne tekstieni väliin pienine selityksineen. Muutamia postikortteja laitan myös omieni joukosta.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkittyinä loppupuolella *-merkillä.

Nathan & Näther Hampurista on kuvannut Wiipuria 1800-1900-lukujen vaihteessa. Tämä postikortti on Katariinankadulta. Tämä on Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelmasta.

Kortit voivat olla kuin taideteoksia pienoiskoossa. 1900-luvun alun suomalaiset taidemaalarit olivat monetkin innokkaita piirtelemään myös postikortteja. Joillakin on ollut laaja skaala, kun on ollut maalaustuotantoa postikorteista alttaritauluihin. Heitä ovat olleet esimerkiksi Väinö Hämäläinen ja Arthur Heickell muutaman nimen mainitakseni. Kortin tekijöiden joukossa on myös muista kuvituksista tuttua väkeä muun muassa Tove Jansson ja Kari Suomalainen. Kirjojen ja lehtien kuvittajia on postikorttien tekijöiden joukossa useita, kuten Martta Wendelin, Rudolf Koivu ja Helga Sjöstedt sekä lukuisia muita.

On se Tove Jansson muutakin piirtänyt kuin Muumeja. Tässä on yksi hänen postikorttinsa minunkin kokoelmastani.

Suomessa alkoi postikorttien historia 10.10.1871. Kortit olivat alkuun kuvattomia ja niitä kutsuttiin kirjeenvaihtokorteiksi. Sakari Topeliuksen kaksi korttia tunnetaan tältä ensimmäiseltä päivältä. Ne hän lähetti serkulleen Vaasaan. Pikku hiljaa alkoi painotekniikka kehittyä ja kortteihin alkoi tulla kuvia. Ensi alkuun tuotiin Suomeen postikortteja runsaasti Saksasta ja Ruotsista. Alkuvaiheessa kortit painettiin mekaanisesti. 1880-1890-luvuilla siirryttiin kemialliseen painomenetelmään kohopainosta litografiaan.

O.B. Blomfelt on ollut painaja tälle Mikkelissä kuvatulle postikortille, joka on liikkunut 1800-luvun loppupuolella. Kortin on saanut neiti Ines Sofie Paavilainen Mikkelistä.

Postikortin suosio oli korkealla aikavälillä 1890-1920. Kun eri puolilla Eurooppaa ja myös täällä Suomessa luku- ja kirjoitustaito yleistyivät, niin postikorttien lähetysmäärät kasvoivat. Alkuun lähetettiin paljon joulu- ja uudenvuodenkortteja. Myöhemmin siihen on tullut mainoskortit ja maisema- ja paikkakuntakortit. Ensimmäisiä valokuvaajia postikorttien saralla Suomessa olivat Daniel Nyblin, K.E. Ståhlberg ja I.K Inha. Korttien edullinen hinta teki niistä aikansa pikaviestimen. Vuonna 1920 Suomessa lähetettiin jo yli 10 miljoonaa korttia.

Postikortti on Suistamosta 1800-1900-lukujen taitteesta. Siinä on kolme runonlaulajaa, jotka ovat vasemmalta alkaen Ivan Shemeikka, Ivan Onoila ja Konstantin Kuokka. Tämä kuva on Museovirastosta Kansatieteen kuvakokoelmasta.

Itseäni on viime aikoina kiinnostanut 1900-luvun alun kortit niin Suomessa, kuin maailmalla yleensä. Niitä on ollut jonkin verran tuoreimpien korttiostoksieni joukossa. Olen ollut jäsenenä Facebook-ryhmässä Postikorttien ystävät kolmisen vuotta. Siellä olen saanut esitellä korttejani. Sitä kautta olen myös osittain opiskellut näitä korttien tekijöitä. Aina kun opin tunnistamaan uuden signeerauksen, niin se on juhlava hetki.

Kuuluisista henkilöistä on tehty valokuvauksen myötä postikortteja. Tässä on nykyisen kotikaupunkini suuri säveltäjä Jean Sibelius Daniel Nyblinin ottamassa valokuvassa, josta on postikortti myös tehty. Tämä kuva on 1800-1900-lukujen taitteesta. Se on Museoviraston kuvakokoelmista peräisin.

Olen jo aikaisemmin tehnyt blogit kahdesta postikorttien tekijästä, Martta Wendelinistä ja Rudolf Koivusta. Nyt on ajatuksissani tuntemiseni kasvaessa tehdä omassa hallinnassani olevien taiteilijoiden elämästä sekä korteista vaiheittain kuvapainotteisia kirjoituksia. Otin itselleni tavoitteeksi, jotta kun minulla on vähintään kymmenen korttia kasassa, niin kirjoitan teille vähän enemmän kyseisestä taiteilijasta. Tällä hetkellä voin jo sanoa, että näitä nimiä ovat jo Tyyne Salovaara, Kirsti Liimatainen, Eero Einari Nurmela, Helga Sjöstedt, Eeli Jaatinen, Orvo Sundelin, Urpo Maasio, Arnold Tilgmann, Jenny Nyström, Gunnar Forsström ja Väinö Hämäläinen.

Tämän Väinö Hämäläisen piirtämän Purjehdus-kortin on kustantanut Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Väinö Hämäläinen syntyi vuonna 1876 ja kuoli vuonna 1940. Tämä postikortti on omasta kokoelmastani.

Lapuan taistelukenttä on yksi Suomen sodan (1808-1809) muistopaikkoja. Tämä valokuva on otettu 1800-1900-lukujen taitteessa Ritarmäeltä, josta Adlercreutz aikanaan seurasi tappelua. Tämä postikortti on Museoviraston kokoelmista.

Paikkarin torppa Sammatissa oli Elias Lönnrotin koti. Tämäkin kuva on 1800-1900-lukujen taitteesta ja se on Museoviraston kokoelmista peräisin. Hilda Enqvist on postikortin kustantaja ja G. Arvidsson oli painaja.

Klippanin paviljongin avajaiset olivat 17.8.1899 Helsingin Eteläsataman edustalla. Tämä Museoviraston kokoelmista löytyvä postikortti on kuvattu melko pian ravintolan valmistumisen jälkeen.

Tässä on toinen esimerkki eläinaiheisista postikorteista. Tämä kortti on kulkenut Sortavalasta Imatralle Sigurdille 1.1.1914. Tämä on omien korttieni joukosta tuotu näytille.

Puhelin tuli Suomeen vuonna 1877. Tämä postikortti on liikkunut vuonna 1912. Sigurd-niminen henkilö on saanut tämän kortin Mariankadulle Helsinkiin. Uudet keksinnöt olivat myös usein korttien aiheena. Tämä on omasta kokoelmastani.

Eilen postikorttikokoelmani täydentyi reilulla sadalla kortilla. Posti toimitti tilaamani lähetyksen lähikauppaan. Siinä oli vähän uudemman ajan kortteja, mitä aiemmin olen haalinut. Kirkkonummelta lähteneessä paketissa oli Marjaliisa Pitkärantaa, Osmo ”Omppu” Omenamäkeä, Eero Einari Nurmelaa ja Martta Wendeliniä. Martan kortit olivat uusiopainoksia.

Tizian oli Renessanssi-ajan taidemaalari. Tässä on hänen maalauksensa Lavinia-tyttärestään. Se on taideteoksen lisäksi painettu myös postikorttina. Tämä kortti on liikkunut 13.6.1908. Tizian kuoli ruttoon Venetsiassa vuonna 1576. Hän oli siellä maalaamassa teosta Aatamista ja Eevasta.

Vielä muutamia vuosia sitten vei kävely suuren osan päivittäisestä harrastelusta. Kun vähensin sen 10-15 kilometriin vuorokaudessa, niin nyt on paljon aikaa jäänyt muille ajanvietteille. Facebook vie jonkin verran aikaani, kun olen kahdessa ryhmässä ylläpitäjänä ja useassa ryhmässä melko aktiivisena jäsenenä. Postikorteista olen nyt melko innostunut. Jos olen niitä aiemmin vain keräillyt, niin nyt olen myös tutkinut, mitä tietoa on löytynyt korttien tekijästä. Piirretyistä vanhoista korteista on tiedon saanti joskus vaikeaa, kun ei minkäänlaista signeerausta löydy tai jos löytyy, niin ei tunnista sitä. Tämä on vähän samaa kuin vaikean sanaristikon vaiheittainen ratkaiseminen. Se täyttyy ajan kanssa, ellei satu olemaan tosi vaikea.

Aiemmin kirjoittamani blogit Martta Wendelinistä ja Rudolf Koivusta eivät käsittäneet pelkästään postikortteja, vaan vähän laajemmin tutkiskelin heidän elämäänsä. Nyt aion kaivella ja jakaa näitä tiedon jyväsiä näistä muista korttitaiteilijoista. Marjaliisa Pitkäranta on jossakin vaiheessa elämäänsä asunut myös täällä Järvenpäässä, missä minä nyt, joten siitä johtunee kiinnostus hänen kortteihinsa.

Tässä on linkki aikaisemmin kirjoittamaani Rudolf Koivua käsittävään blogiini: Kuvittaja Rudolf Koivun elämää ja työtä – Arimon blogi – Mannari

Tässä on linkit Martta Wendelinin blogeihini, joita on kaksi aiemmin: Kuvataiteilija Martta Wendelin Tuusulasta – Mannari ja toinen Täällä jossain – Martta Wendelinin tuorein näyttely Erkkolassa Tuusulassa – Mannari

Laitan tähän loppuun muutamia sopimuskumppaneiden mainoksia. Joulukin on lähestymässä, joten näistä löytyy varmasti hyviä joululahjavinkkejä.

*

Finlaysonilta löytyy laadukkaita kodin tekstiilejä joka lähtöön! Klikkaa kuvaa ja katso!

*

Very Nice on erikoistunut naisten farkkujen valmistamiseen! Klikkaa kuvaa ja katso!

*

Dermosil edustaa kauneutta, ihoystävällisyyttä ja vastuullisia valintoja! Klikkaa kuvaa ja katso!