Postikorttikokoelmassani on muutamia kymmeniä laivoja, joista osan aion esitellä tässä kuvapainotteisen blogin kanssa. Vanhimmat kortit ovat yli sata vuotta. Tuon tässä näytille ensimmäisen Sampo-jäänmurtajan sekä Astraea-, Ilmatar-, Aallotar-, Arctunus- ja Titania-matkustajahöyrylaivat. Kuvien myötä kerron vähän laivojen myöhemmistä vaiheista. Esimerkiksi Ilmatar ja Aallotar jouduttiin vuonna 1945 luovuttamaan sotakorvauksena Neuvostoliittoon.
Näiden omien postikorttieni myötä kaivoin kaikista näistä laivoista yhden valokuvan Museoviraston kuvakokoelmista. Ne ovat pääosilta kaikki Suomen Merimuseon kuvakokoelmasta, joka on arkistoitu Museovirastossa.
Sampo oli järjestyksessä toinen Suomen valtion jäänmurtajista. Ensimmäinen oli Murtaja, joka valmistui vuonna 1890. Sampo valmistui vuonna 1898 Newcastlessa Englannissa. Se oli 61,6 metriä pitkä, 13,1 metriä leveä ja sen syväys oli 5,6 metriä. Aluksen uppouma oli 2 050 tonnia. Sampo oli Euroopan ensimmäinen keulapotkurilla varustettu jäänmurtaja. Se helpotti jäissä kulkua olennaisesti. Miehistöä aluksella tarvittiin 43 henkeä. Sampo palveli jäänmurtajana yli 50 vuotta.
Suomi on ainoa maa, jossa kaikki satamat jäätyvät talvella. Niiden aukipitäminen ympäri vuoden on tärkeässä asemassa kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Jäänmurtajat toimivat tarvittaessa myös meripelastustehtävissä. Murtajien sesonkiaika alkaa yleensä hieman ennen joulua ja kestää nelisen kuukautta.
Oheinen postikortti Sampo-jäänmurtajasta on liikkunut 3.11.1902 eli yli 122 vuotta sitten. Kortti on lähetetty neiti Olga Ågrenille Sundsvalliin Ruotsiin.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkittyinä loppupuolella *-merkillä.
Tässä on Sampo I pienoismallina Kansallismuseossa. Siellä on ollut maaliskuussa 2003 Suomen Merimuseon perusnäyttely, jossa tämä Suomen toiseksi vanhin jäänmurtaja on ollut näytillä.
Tämä postikortti on liikkunut 13.8.1913. Lauri on saanut kortin Vaasaan veljeltään Hangosta. Hän on ollut syynissä eli kutsunnoissa, jotka meni hyvin. Nyt hän on valmis lähtemään matkaan. Taitaa olla merimies.
S/S Astraea oli Suomen Höyrylaiva OY:n omistama matkustajahöyrylaiva. Se rakennettiin vuonna 1891 telakalla Newcastlessa, kuten edellä ollut Sampo. Alus liikennöi Hanko-Hull-reitillä vuoteen 1899 asti. Sen jälkeen se jatkoi pääasiassa Turku-Kööpenhamina-Hull-linjalla. Vuonna 1930 laiva myytiin hankolaiselle H.A. Elfvingille. Sen jälkeen siitä tuli Suomi-1 nimisenä Islannin vesillä kalastaneiden suomalaisten huoltolaiva.
Astraea oli 70,64 metriä pitkä, 9,80 metriä leveä ja sen syväys oli 5,79 metriä. Laivan vetoisuus oli 1 186 bruttorekisteritonnia ja 635 nettorekisteritonnia. Sen nopeus oli 12 solmua. Hyttipaikkoja oli 22 I-luokassa, 34 II-luokassa ja 186 III-luokassa.
Päällystöön kuuluva henkilö on tupakkatauolla komentosillalla vuosien 1891-1930 välisenä aikana. Tämä valokuva on Museovirastosta ja siellä Suomen Merimuseon kuvakokoelmasta.
Titania oli liikenteessä joitakin vuosia ennen kuuluisaa uponnutta Titanickia. Tämä S/S Titania oli myös edellisen aluksen Astraean tapaan Suomen Höyrylaiva oy:n omistuksessa. Titania valmistui elokuussa 1908 Dundeessa Skotlannissa. Se alkoi liikennöidä väliä Helsinki / Hanko – Kööpenhamina – Hull. Tämän laivan rakentaminen maksoi lähes kaksi miljoonaa markkaa. Titanian pituus oli 100,6+ metriä, leveys 13,65 metriä ja nopeus 14,5 solmua. Sen uppouma oli 3 496 bruttorekisteritonnia ( 1 997 netto). Laivassa oli 86 ensimmäisen luokan, 68 toisen luokan ja 585 kolmannen luokan matkustajapaikkaa. Se lähti neitsytmatkalleen 12.9.1908. Sen päällikkö oli tuolloin merikapteeni Johan Rosqvist. Alus oli Suomen ja Englannin välisessä liikenteessä I maailmansodan puhkeamiseen saakka.
Tämä postikortti on liikkunut 26.11.1913 Hangosta Fiina Salolle Kaustisiin.
Tässä on matkustajia Titanian kannella viettämässä vapaa-aikaa. Valokuva on Museovirastosta ja se on otettu ennen vuotta 1916. Tämä on vielä tarkennettuna Suomen Merimuseon kuvakokoelmasta. Laivan myöhäisemmistä vaiheista on vielä kerrottavana se, että vuonna 1916 englantilaiset takavarikoivat tämän aluksen. 28.3.1918 se tuhoutui ajautuessaan miinaan Pohjanmerellä.
Rauno on lähettänyt neiti Impi Arvolallle tämän postikortin Skarpskyttegatanille eli Tarkk`ampujankadulle Ullanlinnaan. Hän on merimies, kun on itse antanut osoitteekseen s/s Ilmatar. Ajankohtaa ei kortissa näy epäselvän postileiman johdosta. Finland Line – Weekly sailings, Hull-Finland lukee painettuna takana.
Ilmatar on myös Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön omistama matkustajahöyrylaiva. Se oli liikenteessä vuosina 1929-1945. Se luovutettiin vuonna 1945 sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Ilmatar rakennettiin Kööpenhaminassa. Se liikennöi ennen sotia linjoilla Helsinki – Tallinna – Stettin, Helsinki – Lyypekki ja Helsinki – Kööpenhamina – Hull. Laiva oli 86,35 metriä pitkä, 12,69 metriä leveä ja sen syväys oli 5,60 metriä. Laivan nopeus oli 13,5 solmua ja sen uppouma oli 2 348 bruttorekisteritonnia ( 1 186 netto). Hevosvoimia oli 2300. Siinä oli 90 ensimmäisen luokan ja 60 toisen luokan hyttipaikkaa.
Tässä on Ilmattaren ruokasalia vanhassa valokuvassa, jonka löysin Museovirastosta. Siellä se on Suomen Merimuseon kuvakokoelmissa. Ajankohtaa ei ole erikseen mainittu, mutta se mahtuu väliin 1929-1945.
Tämä postikortti on liikkumaton. S/S Aallotar oli liikenteessä vuosina 1937-1945. Sekin jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle sotakorvauksena vuonna 1945. Se rakennettiin Helsingörissä Tanskassa vuonna 1937. Se liikennöi Helsinki – Kööpenhamina- Hull linjalla. Laivan pituus oli 90,05 metriä, leveys 13,81 metriä ja syväys oli 5,94 metriä. Sen nopeus oli 14 solmua ja uppouma oli 2 915 bruttorekisteritonnia (1607 netto). Siitä löytyi 3 160 hevosvoimaa. Laivassa oli 97 I-luokan ja 84 II-luokan matkustajapaikkaa.
Aallottareen saimme hyttikuvaa. Tämäkin otos on Museovirastosta Merimuseon kuvakokoelmasta.
Tämäkin matkustajahöyrylaiva S/S Arcturus oli Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön omistuksessa. Se liikennöi 57 vuoden ajan vuosina 1899-1956. Pääasiallinen reitti sillä oli linjalla Helsinki/Hanko/Turku – Kööpenhamina – Hull. Tämä alus rakennettiin Dundeessä Skotlannissa. Sen pituus oli 88,95 m, leveys 11,57 m ja syväys 6,57 m. Sen bruttovetoisuus oli 2 067. Laivan nopeus oli 13,5 solmua. Koneteho oli 3250 hv. Matkustajia mahtui laivaan 139, joista 67 ensimmäiseen ja 72 toiseen luokkaan.
Tässä olemme kuvan myötä Arcturuksen ruokasalissa vuosien 1899-1915 välisenä aikana. Kuva on Museovirastosta Suomen Merimuseon kuvakokoelmasta.
Tässä oli tämä ensimmäinen osio laivoista. Jatkan myöhemmin samasta aiheesta. Aika mielenkiintoista on kuvitella tätä aikaa mielessä. Lentokoneilla ei vielä tavallinen kansa päässyt matkustelemaan. Meritse mentiin useisiin maihin lähes ainoana vaihtoehtona. Julkisista liikennemuodoista toimi laivaliikenteen lisäksi myös rautatieverkosto, mihin se sitten olikaan rakennettu. Muistan lukeneeni ja kuulleeni suomalaisten urheilijoiden olympiamatkasta Los Angelesiin vuonna 1932. Sinne kesti matka useita viikkoja. Matkaa tehtiin ensin vesitse ja Amerikassa sitten halki maan junalla. Vieremällä on paikka, jonka nimi on Amerikka. Se on saanut kuulemma nimen sen mukaan, kun jotkut luulivat järven toisella puolen olevan Ameriikan, kun olivat kuulleet, että sinne oli paljon mennyt suomalaisia siirtolaisiksi.
Laitan kaksi mainoslinkkiä tähän loppuun. Kyseessä ovat Finlayson ja Vallila. Klikkaa kuvia ja katso, mitä heillä on tarjolla!
*Samaa laatua pieneen hintaan. Finlaysonin Outlet-valikoimasta teet löytöjä kodin jokaiseen huoneeseen.
*Katso tästä, mitä Vallila tarjoaa! Siellä on verhoja, mattoja ja muuta kodin sisutukseen liittyvää.
Tässä on edellisiä blogejani eri aiheista: