Hämeenlinna on Suomen vanhin sisämaakaupunki. Se on perustettu 1639 Vanajaveden rannalle. Siellä on tällä hetkellä noin 68 000 asukasta. Helsinkiin on matkaa noin sata kilometriä ja Tampereelle 75 km. Kaupunginoikeudet Hämeenlinna sai kreivin aikaan eli Pietari Brahelta. Sama kenraalikuvernööri vaikutti myös synnyinpitäjäni Ristiinan perustamiseen. Siellä on vieläkin Brahenlinnan raunioita.
Itse olen joutunut Hämeenlinnan kanssa tekemisiin viimeisen työpaikkani Kansallisarkiston kautta. Hämeenlinnassahan oli yksi maakunta-arkistoista, joka sitten muuttui Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipisteeksi. Olen ollut kilpailuttamassa tuon viraston siivouspalveluita työni puolesta.
Tuon nyt oman postikorttikokoelmani aarteita Hämeenlinnasta näytille kuvapainotteisen blogini kautta. Kaikki nämä korttini ovat yli sata vuotta vanhoja. Vanhin on peräti vuodelta 1899. Ensimmäinen postikortti liikkui Suomessa lokakuussa vuonna 1871. Se ei ollut vielä kuvallinen. Olemme nyt useiden korttien välityksellä Aulangon alueella. Kerron korttien yhteydessä rikkaasta miehestä tai parempi puhua upporikkaasta. Hän on 1800-luvun lopulla satsannut paljon omaisuuttaan Aulangon alueen kehittämiseen ja rakentamiseen.

Tämä vanhin postikortti on liikkunut käsipostissa vuonna 1899. Kortin on myynyt A. Alopaeus Hämeenlinnassa. Polkupyörä ja hevonen on ollut kulkuvälineinä tuohon aikaan. Rauhaista näkymää on Vanajaveden rannalla.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkittyinä loppupuolella *-merkillä.

Postikortti Hämeenlinnan lyseosta on liikkunut 8.8.1902. Kortin on saanut rouva Siiri Ekman Helsinkiin . Koulu on perustettu vuonna 1873 Hämeenlinnan normaalilyseona ja se aloitti toimintansa Sibeliuksenkatu 17 sijaitsevassa rakennuksessa. Tämä uusrenessanssityylinen rakennus valmistui kesäkuussa 1888 Itäisen Linnankadun varrelle. Rakennuksen suunnitteli yleisten rakennusten ylihallituksen nuori arkkitehti Magnus Schjerbeck yliarkkitehti Georg Wileniuksen johdolla. Magnus oli taidemaalari Helene Schjerbeckin veli.

Tämä postikortti on liikkunut 2.3.1903. Kortin on saanut neiti Fanny Sundell Uudenmaankadulle Helsinkiin. Karlbergin kartanon tarkoittaa Aulangon kartanoa. Upporikas kapteeni, myöhemmin eversti Hugo Standerskjöld (1844-1931) osti Karlbergin kartanon kesäasunnokseen vuonna 1883.

Hugo Standertskjöld rakennutti Aulangonvuoren laelle 1890-luvulla kaksi näköalapaviljonkia maiseman ihailijoita varten. Toinen niistä purettiin varhain, mutta kuvan paviljonki säilyi 1930-luvulle asti.
Tämä postikortti on liikkunut 23.7.1903 neiti Lydia Mattsonille Humppilaan. Evi on sen hänelle lähettänyt.

Tämä postikortti on liikkunut heinäkuussa vuonna 1904 herra Toivo Niskaselle Valkeakoskelle Volmarinniemeen.
Katumajärvi sijaitsee Hämeenlinnan keskustan liepeillä. Sen virkistyskäyttö on suuri merkitykseltään. Järveä pidetään hyvänä kalavetenä. Se on myös paikallisesti arvokas lintuvesi. Järven rannalla on neljä virallista uimarantaa, paljon loma-asutusta ja teollisuutta.

Theodor Eismann Leipzigista on ollut tuottamassa tätä postikorttia. Tämä on liikkunut kesällä 1905 neiti Sofia Matistolle Humppilaan. Sen on Sisko lähettänyt hänelle.

Tämä postikortti on liikkunut 25.11.1907. Sen on saanut herra Jalmari Matisto Humppilassa. Hän oli suuri raittiuspuhuja aikanaan. Olen hänestä jonkin verran kirjoittanut toisen korttiblogin yhteydessä.
Aulangon puistometsän autotien loppupuolelta löytyy Onnen temppeli. Se on rakennettu 1800-luvun lopulla. Seinäkirjoituksena temppelissä on upporikkaan rakennuttajan Hugo Standertskjöldin kirjoittama teksti: ”Onneen ei kuljeta jokamiehen vaellettavia valtateitä, eikä matka sinne ole helppo, vaan jokaisen on omia teitään vaivojansa säästämättä sinne pyrittävä.”
Hugo S. rakennutti Onnen temppelin osoituksena rakkaudestaan puolalaiselle ruhtinattarelle, joka ei kosintaan suostunut. Temppelin kerrotaan myös innoittaneen Eino Leinon kirjoittamaan runon Laulu onnesta: Kell´onni on, se onnen kätkeköön, kell´ aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan jne.

Tämä postikortti on liikkunut 6.6.1910. Sen on saanut neiti Ada Öhberg Helsingissä. Kortissa on kuva Aulangon uudesta graniittitornista. Sieltä on hulppeat näköalat Vanajavedelle. Täältä on kuulemma Jean Sibelius saanut musiikkiinsa paljon inspiraatiota.

Samalta alueelta oli jo yksi kortti, joka oli liikkunut kahdeksaa vuotta aikaisemmin tätä postikorttia. Olemme Aulangolla kortin välityksellä. Siellä on yksi kappale kauneinta Suomea, kuten kerroin aiemmin myös punkaharjulaisille heidän kotimaisemistaan. Tämä kortti on lähetetty 9.5.1913 neiti Aino Muurmanille Haminaan.

Tämä postikortti Hämeenlinnan Venerannasta on liikkunut 9.6.1913. Kortti on osoitettu neiti Ene Kallialalle Linnankadulle Helsinkiin. Bertta on tämän hänelle lähettänyt. Hän kertoo jäävänsä aivan takapajulle täällä, kun tuskin jää aikaa tieteitten harjoittamiseen. Hän on saanut kyökkipiian ankarat tehtävät suorittaakseen.

Tämä viimeinen postikortti on myös Aulangolta. Tämä on liikkunut 20.6.1916 neiti ylioppilas Aino Muurmanille Klamilaan, Koukin majataloon.
Jatkan vielä myöhemmin Hämeenlinnasta vähän tuoreemmilla postikorteilla.
Tässä on viimeisimmät artikkelini suorine linkkeineen:
- Suomen kirkkoja postikorteissa viidennen kerran
- Hämeenlinnaa vanhoissa postikorteissa
- Mikkeliä vanhoissa kuvissa – Porrassalmenkatua toisen kerran
- Mikkeliä vanhoissa kuvissa – Porrassalmenkatu
- Pääsiäiskorteilla jatketaan – kolmas kooste piirtäjistä
Laitan muutaman mainoksen sopimuskumppaneiden repertuaarista. Klikkaa kuvia ja katso, mitä heillä on tarjolla!
*Puhelinliittymät kannattaa aika ajoin tarkistaa ja kilpailuttaa! Katso, mitä Telia tarjoaa!
*Lomarenkaalla on melko laaja mökkivalikoima vuokrauskohteiksi. Sieltä löytyy myös edullisia äkkilähtö-mökkejä.
Yksi kommentti
Hieno juttu että on säilynyt vanhat postikortit, niiden myötä on nostalgista palata menneeseen aikaan….ja muistella että elettiin sitä ennenkin.