Vajaa kuukausi sitten tein suurehkon postikorttien hankinnan Kuopion seutuvilta. En ollut aineistoa nähnyt aikaisemmin, joten jännitin jonkin verran, mitä sieltä on tulossa. Yllätyin tosi positiivisesti materiaalin saadessani. Se käsitti noin 6 500 postikorttia. Näiden joukossa oli Terho Peltoniemen Hörölä-kortteja noin 150 kpl. Se käsittää nauravia ja iloisia karikatyyrihahmoja.

Teuvo Peltoniemi on syntynyt vuonna 1966 Jyväskylässä. Hän on ollut lapsesta asti kiinnostunut piirtämisestä. Minulla oli ennen Hörölää noin kymmenkunta hänen piirtämää korttia, jotka pääosin ovat maisemakortteja niin talvisista kuin kesäisistä oloista. 1990-luvun lopulla alkoi Hörölän väkeä ilmestyä postikortteihin, kirjoihin, tekstiileihin, keramiikkaan ja sarjakuviin. Hörölän väki on saanut nimensä äänekkäimmästä naurun muodosta, hörönaurusta. Peltoniemen piirtämät kuvat tarjoavat jurolle ja synkistelevälle kansalle nauruterapiaa. Näissä on iloista ilmettä ja huumoria.

Tuon tässä ensimmäisessä Hörölää käsittävässä kuvapainotteisessa blogissani näytille syksyistä menoa muodossa ja toisessa. Se käsittää marjastamista, sienestämistä, perunan nostoa ja ruskaretkeä joitakin mainitakseni. Seuraavalla kerralla käsittelen urheilullisia aiheita.

Sienestystä ja puolukan keräämistä

Olen itse tykännyt sienestää ja marjastaa. Appiukon kanssa keräilimme muutaman vuosikymmenen aikana mustikoita ja puolukoita Sonkajärven metsistä. Se oli ulkoilua ja samoilua parhaimmillaan. Ylä-Savossa ei minulla tuohon aikaan ollut kokemusta sienestämisestä. Sitä tuli enemmän tehdyksi Mikkelin seudulla ja Järvenpäässä. Meillä oli tapana vuokrata kesämökki viikoksi joka vuosi eri puolilta Suomea. Siinä yhteydessä kiersin lähimetsät sieniä ja marjoja keräten.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä ja ne ovat merkittyinä loppupuolella *-merkillä.

Omenoota

Pohjanmaan murteella on Terho Peltoniemi piirtämiään kortteja tekstittänyt. Joinakin vuosina olen itse tehnyt saamistani omenoista kylmäpuristettua mehua ja yhdistänyt siihen porkkanoita mukaan. On ollut varmasti vitamiinipitoista juomaa.

Pottutalkoot

Peruna se on elämisen perusta, sanotaan kortissa. Kyllä se varmaan taitaa yleisin raaka-aine olla ruoan laitossa tänäkin päivänä. Armeijassa pääsin yhden kerran nauttimaan kulttuurellista perunateatteria.

Perunat saaviin

Painavan näköinen saavi on tulossa! Pottua on siinä pitkäksi aikaa.

Puolukoita

Mummolla on niin iloinen ilme, ettei taida edes hirvikärpäsiä pelätä. Ämpäri on ihan täysi.

Ruskareissu

Ei ole ruskareissuille Lappiin tarvinnut mennä, kun olen kävelylenkeilläni saanut nähdä kauniita puita ja pensaita lähempänäkin.

Ruskaa parhaimmillaan

Paras hetki on ruskaretki. Ei taida enää tässä vaiheessa olla itikoita ja mäkäräisiäkään.

Sienestys

Muutamia vuosia on jo ehtinyt kulua viimeisimmistä sieniretkistä. Kyllä ne ihan mukavia happirikkaita reissuja olivat.

Sienen kerääjämummo

Tatteja on mummo kerännyt korin täydeltä.

Lehtien haravointia

Lehdet kannattaa mieluummin kompostoida kuin kuljettaa sekajätteen joukkoon kaupunkioloissakin. Jos pihamaalla on hyvin tilaa, niin voi myös haravoida lehdet nurmialueelle ja silputa ne sitten ruohonleikkurilla. Ne maatuvat muutamassa päivässä sillä tavalla käsiteltyinä. Leikkuri voi olla ihan mekaaninen työnnettävä.

Ruskaa ja puolukoita

Paljon on kertynyt puolukoita perhekunnan voimin.

Mustaherukoita

Mustaherukka on erittäin terveellinen marja. Pienessä flunssassa ja ennen sitä helpottaa mustaherukkamehu oloa kummasti. Itse ostin appiukon tontille aikanaan kolme mustaherukkapensasta, jotka tuottivat hyvän sadon tulevina vuosina. Ne maksoivat tupakka-askin verran kappale eli noin 2,50 markkaa siihen aikaan.

Tässäpä tällä kertaa näitä Terho Peltomäen postikortteja. Nämä olivat kaikki ihan kulkemattomia. Ei näissä ihan hörähtelyjä voi aistia, mutta ihan joka kortissa on iloa ja hymyä. Ehkä hörötys tulee katsojan suusta!

Laitan tähän kaksi sopimuskumppanieni mainosta. Klikkaa kuvia ja katso, mitä on tarjolla!

*

Vallila on suomalainen sisustus- ja tekstiilialan perheyritys, jonka sveitsiläinen Otto Berner perusti Helsingin Vallilan kaupunginosaan vuonna 1935. 1930-luvulta peräisin olevissa tehdashalleissa toimivat  tänäkin päivänä Vallilan pääkonttori, showroom sekä design-studio. Talon pitkän historian perintö herää  eloon niin legendaaristen kuosien tuoreissa tulkinnoissa kuin mielikuvituksellisissa ja yllättävissä  yhteistyömallistoissakin. Siksi kaksi kertaa vuodessa uudistuva mallisto on aina sekä ajankohtainen että  leimallisesti vallilalainen: rohkea, värikäs ja eri tyyleillä leikittelevä. Mallisto kattaa astiat, tapetit sekä  sisustus- ja käyttötekstiilit aina metritavarasta suihkuverhoihin ja torkkupeittoihin asti, sillä kodin jokainen nurkka on erinomaisen muotoilun arvoinen – tai kuten vallilalaisilla on tapana sanoa: Vallilaa vaille valmis.

Tässä ovat viimeisimmät blogini:

Tästä pääsee kurkistamaan arkistoon: